Encontrados 19 resultados para: Vanhinta

  • Ja hän sanoi Moosekselle: "Nouse Herran tykö, sinä ja Aaron, Naadab ja Abihu ynnä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta; ja kumartukaa ja rukoilkaa taampana. (2. Mooseksen kirja 24, 1)

  • Ja Mooses ja Aaron, Naadab ja Abihu ynnä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta nousivat vuorelle. (2. Mooseksen kirja 24, 9)

  • Ja Iisain kolme vanhinta poikaa oli seurannut Saulia sotaan; ja näiden hänen kolmen sotaan lähteneen poikansa nimet olivat: esikoisen Eliab, toisen Abinadab ja kolmannen Samma. (1. Samuelin kirja 17, 13)

  • Daavid oli nuorin. Ja nuo kolme vanhinta olivat seuranneet Saulia. (1. Samuelin kirja 17, 14)

  • Silloin Simon kutsui tykönsä kaksi vanhinta poikaansa, Juudaan ja Johanneksen, ja sanoi heille: "Minä ja minun veljeni ja minun isäni huone olemme käyneet Israelin sotia nuoruudestamme tähän päivään asti, ja meidän kättemme kautta on Israel monta kertaa pelastunut. (1 Makkabealaisten kirja 16, 2)

  • Kaksi vanhinta kansan seasta oli asetettu sinä vuotena tuomareiksi, sellaisia, joista Herra on sanonut: "Laittomuus on lähtenyt Babylonista, vanhimmista, tuomareista, joita pidettiin kansan hallitusmiehinä". (Daniel 13, 5)

  • Ja ne kaksi vanhinta näkivät joka päivä hänen menevän sinne ja käyskentelevän, ja heissä nousi himo häneen. (Daniel 13, 8)

  • Eikä siellä ollut ketään, paitsi ne kaksi vanhinta, jotka olivat piiloutuneet ja väijyivät häntä. (Daniel 13, 16)

  • Kun tytöt olivat menneet ulos, nousivat ne kaksi vanhinta ja juoksivat Susannan luo, (Daniel 13, 19)

  • Ja Susanna huusi korkealla äänellä. Mutta myös ne kaksi vanhinta huusivat siinä hänen edessään. (Daniel 13, 24)

  • Seuraavana päivänä, kun kansa kokoontui hänen miehensä Jooakimin luokse, tulivat ne kaksi vanhinta, mieli täynnä vääryyttä Susannaa kohtaan, saattaakseen hänet tuomituksi kuolemaan, ja he sanoivat kansan edessä: (Daniel 13, 28)

  • Ja ne kaksi vanhinta nousivat kansan keskeltä ja panivat kätensä hänen päänsä päälle. (Daniel 13, 34)


“Quanto maiores forem os dons, maior deve ser sua humildade, lembrando de que tudo lhe foi dado como empréstimo.” São Padre Pio de Pietrelcina