Found 169 Results for: Poikani

• Ja me keitimme minun poikani ja söimme hänet. Ja minä sanoin toisena päivänä hänelle: 'Anna tänne poikasi, syödäksemme hänet.' Mutta hän piilotti poikansa." (2. Kuningasten kirja 6, 29)

• Minä olen oleva hänen isänsä, ja hän on oleva minun poikani; ja armoani minä en ota häneltä pois, niinkuin otin siltä, joka oli sinun edelläsi. (1. Aikakirja 17, 13)

• Sillä Daavid ajatteli: "Minun poikani Salomo on nuori ja hento, ja Herralle rakennettava temppeli on tehtävä ylen suuri, niin että sitä mainitaan ja kiitetään kaikissa maissa. Minä siis hankin hänelle varastot." Niin Daavid hankki ennen kuolemaansa suuret varastot. (1. Aikakirja 22, 5)

• Ja Daavid sanoi Salomolle: "Poikani, minä aioin itse rakentaa temppelin Herran, Jumalani, nimelle. (1. Aikakirja 22, 7)

• Hän on rakentava temppelin minun nimelleni. Hän on oleva minun poikani, ja minä olen oleva hänen isänsä. Ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa valtaistuimen ikuisiksi ajoiksi.' (1. Aikakirja 22, 10)

• Olkoon siis Herra sinun kanssasi, poikani, että menestyisit ja saisit rakennetuksi temppelin Herralle, Jumalallesi, niinkuin hän on sinusta puhunut. (1. Aikakirja 22, 11)

• Ja kaikkien minun poikieni joukosta, sillä Herra on antanut minulle monta poikaa, hän valitsi poikani Salomon istumaan Herran valtakunnan valtaistuimella ja hallitsemaan Israelia. (1. Aikakirja 28, 5)

• Ja sinä, minun poikani Salomo, opi tuntemaan isäsi Jumala ja palvele häntä ehyellä sydämellä ja alttiilla mielellä, sillä Herra tutkii kaikki sydämet ja ymmärtää kaikki ajatukset ja aivoitukset. Jos häntä etsit, niin sinä löydät hänet, mutta jos luovut hänestä, niin hän hylkää sinut iankaikkisesti. (1. Aikakirja 28, 9)

• Sitten kuningas Daavid sanoi koko seurakunnalle: "Minun poikani Salomo, ainoa Jumalan valittu, on nuori ja hento, ja työ on suuri, sillä tämä linna ei ole aiottu ihmiselle, vaan Herralle Jumalalle. (1. Aikakirja 29, 1)

• Ja kaikki minun omaisuuteni ryöstettiin, eikä minulle jätetty mitään paitsi minun vaimoni Hanna ja minun poikani Tobias. (Tobian kirja 1, 20)

• Kun minä olin palannut jälleen kotiini ja saanut takaisin vaimoni Hannan ja poikani Tobiaan, niin minä helluntaijuhlana, joka on seitsemän viikon pyhä, valmistin juhlapöydän ja asetuin aterialle. (Tobian kirja 2, 1)

• Ja hän kutsui hänet ja sanoi: »Poikani, kun minä olen kuollut, niin hautaa minut ja pidä huoli äidistäsi. Kunnioita häntä kaikkina elämäsi päivinä ja tee sitä, mikä hänelle on mieleen, äläkä tuota hänelle murhetta. (Tobian kirja 4, 3)