1. Joka lakia noudattaa, se siten tuo runsaat uhrilahjat

2. Joka ottaa käskyistä vaarin, se uhraa yhteysuhreja.

3. Joka hyvät teot korvaa, se tuo ruokauhreja.

4. Joka tekee laupeuden tekoja, se uhraa kiitosuhreja.

5. Luopuminen pahasta on otollista Herralle, ja luopuminen vääryydestä lepyttää hänet.

6. Älä tule Herran kasvojen eteen tyhjin käsin.

7. sillä tämä kaikki on tehtävä käskysanojen tähden.

8. Vanhurskaan uhrilahja tekee uhrialttarin rasvaiseksi, ja sen tuoksu kohoaa Korkeimman eteen.

9. Vanhurskaan miehen uhri on otollinen; ja mikä siitä uhrataan muistouhriksi, se ei unhotukseen joudu.

10. Hyvänsuovin silmin kunnioita Herraa, äläkä vähennä kättesi uutisuhrilahjaa.

11. Jokaista antia antaessasi olkoot kasvosi iloiset, ja iloitsemalla pyhitä kymmenyksesi.

12. Anna Korkeimmalle sen mukaan, kuin hän on antanut, ja hyvällä mielellä, sitä myöten kuin kätesi saavat hankituksi.

13. Sillä Herra korvaa jälleen, seitsenkertaisesti hän sinulle korvaa.

14. Älä yritä lahjoa häntä, sillä ei hän lahjuksia ota;

15. äläkä luota väärään uhriin, sillä Herra on tuomari, eikä hän katso arvoasemaan,

16. Ei hän henkilöön katso köyhän vahingoksi, vaan kuulee vääryyttä kärsivien rukouksen.

17. Hän ei katso ylen orvon anomusta eikä leskeä, kun tämä antaa puheensa vuotaa.

18. Eivätkö valu leskeltä kyyneleet poskille,

19. ja eikö tämä ole avuksihuutoa sitä ihmistä vastaan, joka on ne vuotamaan saattanut?

20. Joka Jumalaa otollisesti palvelee, sen hän ottaa vastaan, ja hänen rukouksensa ylettyy pilviin asti.

21. Nöyrän rukous menee pilvien läpi. eikä hän ole lohdutettu, ennenkuin se on tullut perille, eikä lakkaa, ennenkuin Korkein hänestä huolen pitää

22. Ja tuomitsee vanhurskaasti ja toimittaa oikeuden Eikä totisesti Herra viivyttele eikä ole pitkämieleinen armottomia kohtaan, vaan hän ruhjoo heidän lanteensa.

23. Ja hän antaa koston kohdata pakanakansoja, kunnes hän on tuhonnut väkivaltaisten joukon ja särkenyt väärämielisten valtikat;

24. kunnes hän on kostanut kullekin hänen tekojensa mukaan ja kostanut ihmisten teot heidän aivoitustensa mukaan;

25. kunnes hän on hankkinut oikeuden kansallensa ja saattanut heidät iloitsemaan hänen laupeudestaan.

26. Laupeus on suloinen, silloin kun kansa on ahdistuksessa; se on kuin sadepilvet kuivuuden aikana.





“Queira o dulcíssimo Jesus conservar-nos na Sua graça e dar-nos a felicidade de sermos admitidos, quando Ele quiser, no eterno convívio…” São Padre Pio de Pietrelcina