1. Silloin Juudit sanoi heille: "Kuulkaa minua, veljet. Ottakaa tämä pää ja ripustakaa se muurinne harjalle.

2. Ja niin pian kuin aamu sarastaa ja aurinko nousee yli maan, ottakaa kukin sota-aseenne ja menkää, kaikki sotakelpoiset miehet, ulos kaupungista. Ja valitkaa itsellenne johtaja, ikäänkuin aikoisitte hyökätä alas tasangolle assurilaisten etuvartijoita vastaan; älkää kuitenkaan hyökätkö sinne.

3. Silloin nämä ottavat kaikki sotavarustuksensa ja menevät leiriinsä ja herättävät Assurin sotajoukon pääliköt ja rientävät yhdessä Holoferneen teltalle, mutta eivät löydä häntä. Ja heidät valtaa pelko, niin että he pakenevat teidän kasvojenne edestä.

4. Ja ajakaa te ja kaikki, jotka koko Israelin alueella asuvat, heitä takaa ja hakatkaa heidät maahan heidän teillänsä.

5. Mutta ennenkuin tämän teette, kutsukaa ammonilainen Akior minun luokseni, että hän näkisi ja tuntisi sen, joka on halveksinut Israelin huonetta ja joka lähetti hänet meidän tykömme ikäänkuin kuolemaan."

6. Niin he kutsuivat Akiorin Osiaan talosta. Kun hän tuli ja näki Holoferneen pään erään kansanjoukossa seisovan miehen kädessä, lankesi hän kasvoilleen ja meni tajuttomaksi.

7. Mutta kun he olivat nostaneet hänet ylös, lankesi hän Juuditin jalkain eteen ja osoitti hänelle kunnioitusta ja sanoi: "Ylistetty ole sinä kaikissa Juudan majoissa ja kaikkien kansojen keskuudessa. Kaikki, jotka kuulevat sinun nimesi, kauhistuvat.

8. Kerro siis nyt minulle kaikki, mitä olet tehnyt näinä päivinä." Silloin Juudit kertoi hänelle kansan keskellä kaiken, mitä hän oli tehnyt, aina siitä päivästä alkaen, jolloin hän lähti, siihen saakka, kun hän nyt heille puhui.

9. Kun hän oli lopettanut puheensa, puhkesi kansa äänekkääseen riemuun ja kohotti ilohuudon kaupungissaan.

10. Mutta kun Akior oli nähnyt kaiken, mitä Israelin Jumala oli tehnyt, uskoi hän lujasti Jumalaan ja antoi ympärileikata esinahkansa lihan. Niin hänet liitettiin Israelin huonekuntaan, jonka yhteydessä hän on vielä tänäkin päivänä.

11. Kun sitten aamu sarasti, ripustivat he Holoferneen pään muurille, ja kaikki Israelin miehet tarttuivat aseisiinsa ja lähtivät osastoittain vuorensolia kohti.

12. Mutta kun assurilaiset näkivät heidät, lähettivät he sanan joka taholle esimiehillensä. Nämä taas menivät sotapäälikköjen ja tuhannenpäämiesten ja kaikkien johtajainsa luo.

13. Ja kun he tulivat Holoferneen teltalle, sanoivat he hänen huoneenhaltijallensa: "Herätä meidän herramme, sillä nuo orjat ovat rohjenneet hyökätä tänne alas meidän kimppuumme sotimaan, että heidät tuhottaisiin perinpohjin".

14. Niin Bagoas meni sisälle ja kolkutti teltan oviverholle, sillä hän arveli Holoferneen nukkuvan Juuditin kanssa.

15. Mutta kun ei mitään kuulunut, työnsi hän verhon syrjään ja astui sisälle makuuhuoneeseen. Ja hän löysi hänet kuolleena virumassa vuoteen astinlaudalla; ja hänen päänsä oli otettu häneltä pois.

16. Silloin hän huusi suurella äänellä itkien ja valittaen, huusi rajusti ja repäisi vaatteensa.

17. Sitten hän meni siihen telttaan, jossa Juudit asui, mutta kun hän ei löytänyt häntä, tuli hän juosten ulos väen luokse huutaen:

18. "Nuo orjat ovat menetelleet petollisesti: yksi ainoa hebrealainen nainen on tuottanut häpeän kuningas Nebukadnesarin huoneelle. Sillä katso, Holofernes makaa maassa, ja pää on häneltä poissa."

19. Mutta kun Assurin sotajoukon pääliköt kuulivat nämä sanat, repäisivät he viittansa ja peljästyivät suuresti; ja he alkoivat huutaa ja parkua suurella äänellä keskellä leiriä.





O maldito “eu” o mantém apegado à Terra e o impede de voar para Jesus. São Padre Pio de Pietrelcina