Trouvé 15 Résultats pour: Hanna

  • Hänellä oli kaksi vaimoa; toisen nimi oli Hanna, ja toisen nimi oli Peninna. Ja Peninnalla oli lapsia, mutta Hanna oli lapseton. (1. Samuelin kirja 1, 2)

  • Silloin hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Hanna, mitä itket, miksi et syö ja miksi olet noin apealla mielellä? Enkö minä ole sinulle enempi kuin kymmenen poikaa?" (1. Samuelin kirja 1, 8)

  • Kun he sitten olivat syöneet ja juoneet Siilossa ja pappi Eeli istui istuimellaan Herran temppelin ovenpielessä, nousi Hanna (1. Samuelin kirja 1, 9)

  • sillä Hanna puhui sydämessänsä ja ainoastaan hänen huulensa liikkuivat, mutta ääntä häneltä ei kuulunut; niin Eeli luuli, että hän oli juovuksissa. (1. Samuelin kirja 1, 13)

  • Mutta Hanna vastasi ja sanoi: "Ei, herrani, minä olen murheen raskauttama vaimo; viiniä ja väkijuomaa en ole juonut, vaan minä vuodatin sydämeni Herran eteen. (1. Samuelin kirja 1, 15)

  • Ja Hanna tuli raskaaksi ja synnytti vuoden vaihteessa pojan ja antoi hänelle nimen Samuel, sanoen: "Herralta olen minä hänet pyytänyt." (1. Samuelin kirja 1, 20)

  • mutta Hanna ei lähtenyt, vaan sanoi miehellensä: "Kun poika on vieroitettu, vien minä hänet sinne, niin että hän tulee Herran kasvojen eteen ja saa jäädä sinne ainiaaksi." (1. Samuelin kirja 1, 22)

  • Ja Hanna sanoi: "Oi, herrani, niin totta kuin sinä elät, herrani, minä olen se vaimo, joka seisoin tässä sinun luonasi rukoillen Herraa. (1. Samuelin kirja 1, 26)

  • Ja Hanna rukoili ja sanoi: "Minun sydämeni riemuitsee Herrassa; minun sarveni kohoaa korkealle Herrassa. Minun suuni on avartunut vihollisiani vastaan, sillä minä iloitsen sinun avustasi. (1. Samuelin kirja 2, 1)

  • Ja kaikki minun omaisuuteni ryöstettiin, eikä minulle jätetty mitään paitsi minun vaimoni Hanna ja minun poikani Tobias. (Tobian kirja 1, 20)

  • Ja vaimoni Hanna teki palkasta naisten töitä. (Tobian kirja 2, 11)

  • Mutta hänen äitinsä Hanna alkoi itkeä ja sanoi Toobitille: »Miksi olet lähettänyt pois poikamme? Eikö hän ole kuin sauva kädessämme, kun hän joka päivä tulee ja menee silmäimme edessä. (Tobian kirja 5, 18)


“Não se aflija a ponto de perder a paz interior. Reze com perseverança, com confiança, com calma e serenidade.” São Padre Pio de Pietrelcina