Fondare 30 Risultati per: Juudit
Niinä päivinä sai Juudit, Merarin, Ooksin pojan, tytär, kuulla tämän. Ooks oli Joosefin poika, tämä taas Osielin, tämä Helkiaan, tämä Eliaan, tämä Kelkiaan, tämä Eliabin, tämä Natanaelin, tämä Salamielin, tämä Sarsadin, tämä Israelin poika. (Juditin kirja 8, 1)
Ja Juudit oli elänyt talossansa leskenä kolme vuotta ja neljä kuukautta (Juditin kirja 8, 4)
Kun Juudit sai kuulla, kuinka katkeria sanoja kansa oli puhunut kaupungin johtajan edessä, koska se oli menettänyt rohkeutensa vedenpuutteen tähden, ja kun hän myös sai kuulla, mitä kaikkea Osias oli kansalle vastannut, kuinka hän oli vannonut heille jättävänsä kaupungin viiden päivän perästä assurilaisille, (Juditin kirja 8, 9)
Silloin Juudit sanoi heille: "Kuulkaa minua. Minä teen teon, josta kerrotaan sukupolvesta sukupolveen kansamme lasten keskuudessa. (Juditin kirja 8, 32)
Mutta Juudit lankesi kasvoilleen maahan, sirotti tuhkaa päänsä päälle ja riisui yltään säkkipuvun, johon hän oli pukeutuneena. Juuri silloin uhrattiin Jerusalemissa Jumalan huoneessa sen illan suitsutusuhri. Ja Juudit huusi suurella äänellä avuksi Herraa ja sanoi: (Juditin kirja 9, 1)
Nämä tekivät niin. Sitten Juudit lähti, palvelijatar mukanansa. Mutta kaupungin miehet seurasivat katseillaan häntä siihen asti, kunnes hän oli tullut vuoren juurelle ja kulkenut halki laakson, jolloin he eivät enää häntä nähneet. (Juditin kirja 10, 10)
Mutta kun Juudit tuli hänen ja hänen palvelijainsa eteen, ihmettelivät kaikki hänen kasvojensa kauneutta. Ja Juudit osoitti hänelle kunnioitusta langeten kasvoilleen maahan, mutta palvelijat nostivat hänet ylös. (Juditin kirja 10, 23)
Niin Juudit vastasi hänelle: "Ota armollisesti vastaan palvelijattaresi sanat, ja saakoon sinun orjattaresi puhua sinun edessäsi. Valhepuhetta en tänä yönä lausu herralleni. (Juditin kirja 11, 5)
Mutta Juudit sanoi: "En minä syö niitä, ettei tapahtuisi pahennusta, vaan tarjotkaa minulle sitä, mitä olen tuonut mukanani". (Juditin kirja 12, 2)
Niin Juudit vastasi hänelle: "Niin totta kuin sinä elät, herrani, sinun palvelijasi ei ole ehtinyt kuluttaa loppuun mukanansa olevia ruokavaroja, ennenkuin Herra minun käteni kautta on tehnyt, mitä hän on päättänyt". (Juditin kirja 12, 4)
Juudit vastasi hänelle: "Kuka olen minä sanomaan herraani vastaan? Kaiken, mikä on otollista hänen silmissänsä, minä teen nopeasti; ja se on oleva minun iloni aina kuolinpäivääni saakka." (Juditin kirja 12, 14)
Niin Juudit tuli sisään ja asettui paikallensa. Silloin Holoferneen sydän hurmaantui häneen, hänen sielunsa joutui voimakkaaseen liikkeeseen, ja hänessä syntyi suuri halu saada olla yhdessä Juuditin kanssa. Jo siitä päivästä alkaen, jona hän hänet ensiksi näki, Holofernes oli odottanut sopivaa tilaisuutta vietelläkseen Juuditin. (Juditin kirja 12, 16)