Encontrados 82 resultados para: henkensä

• Kun takaa-ajajat näkivät, että he aikoivat taistella henkensä edestä, niin he kääntyivät takaisin. (1 Makkabealaisten kirja 12, 51)

• Sillä se olisi voinut sanoa: "Hän menetti henkensä sentähden, että minä en lähettänyt rahaa enkä poikia lunnaiksi". (1 Makkabealaisten kirja 13, 18)

• Kun hän sitten iskujen vaikutuksesta oli heittämäisillään henkensä, huokasi hän ja sanoi: "Herralle, jolla on pyhä tieto, on tunnettua, että minä, vaikka voisin vapautua kuolemasta, kärsin nyt, kun minua piestään, ruumiissani hirmuisia tuskia, mutta minun sieluni kestää ne ilomielin, koska minä pelkään häntä". (2 Makkabealaisten kirja 6, 30)

• Sittenkuin tämäkin oli heittänyt henkensä, kidutettiin ja häväistiin samalla tapaa neljättä. (2 Makkabealaisten kirja 7, 13)

• Mutta erittäinkin oli äiti ihailtava ja ansaitsee, että häntä kiittäen muistetaan. Sillä vaikka hän sai nähdä seitsemän poikansa menettävän henkensä yhden ainoan päivän kuluessa, niin hän kesti sen rohkealla mielellä, koska hän pani toivonsa Herraan. (2 Makkabealaisten kirja 7, 20)

• Useimmat näistä pääsivät pelastumaan ainoastaan haavoittuneina ja aseettomina, ja Lysias itse pelasti henkensä vain häpeällisesti pakenemalla. (2 Makkabealaisten kirja 11, 12)

• Hän oli nimittäin aikaisempina aikoina, kun uskonnonsekoitusta ei vielä ollut tapahtunut, esittänyt selvityksiä juutalaisuudesta ja kaikella kestävyydellä pannut alttiiksi henkensä ja elämänsä juutalaisuuden puolesta. (2 Makkabealaisten kirja 14, 38)

• Joka suistaa suunsa, se säilyttää henkensä, mutta avosuinen joutuu turmioon. (Sananlaskut 13, 3)

• Rikkautensa saa mies antaa henkensä lunnaiksi, mutta köyhän ei tarvitse uhkauksia kuunnella. (Sananlaskut 13, 8)

• Oikeamielisten tie välttää onnettomuuden; henkensä saa pitää, joka pitää vaelluksestansa vaarin. (Sananlaskut 16, 17)

• Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma. (Sananlaskut 19, 16)

• Kuninkaan peljättäväisyys on kuin nuoren leijonan kiljunta; joka hänet vihoittaa, se henkensä rikkoo. (Sananlaskut 20, 2)