Encontrados 215 resultados para: kansaa

  • Ja jos hän on hiljaa, kuka häntä siitä tuomitsee? Jos hän peittää kasvonsa, kuka voi häntä katsella? Niin kansaa kuin kutakin ihmistä hän valvoo, (Job 34, 29)

  • Auta minut oikeuteeni, Jumala, ja aja minun asiani armotonta kansaa vastaan. Päästä minut kavaloista ja vääristä ihmisistä. (Psalmit 43, 1)

  • Maa kasvakoon runsaasti viljaa, vuorten huippuja myöten, sen hedelmä huojukoon niinkuin Libanon; ja kansaa nouskoon kaupungeista niinkuin kasveja maasta. (Psalmit 72, 16)

  • Ja hän käski heitä sanoen: "Johtakaa tätä kansaa, mutta älkää antautuko taisteluun pakanoita vastaan, ennenkuin me palaamme takaisin". (1 Makkabealaisten kirja 5, 19)

  • Ja Joosef ja Asarias lyötiin pakoon, ja heitä ajettiin takaa Juudean rajoille asti; ja sinä päivänä kaatui Israelin kansaa noin kaksituhatta miestä. (1 Makkabealaisten kirja 5, 60)

  • Niin miekka nyt lepäsi Israelissa. Ja Joonatan asettui asumaan Makmaaseen. Sitten Joonatan ryhtyi kansaa hallitsemaan, ja hän hävitti jumalattomat Israelista. (1 Makkabealaisten kirja 9, 73)

  • Ja hän lähetti heille tämän kirjeen: "Kuningas Demetrius tervehtii Juudan kansaa. (1 Makkabealaisten kirja 10, 25)

  • "Kuningas Demetruis tervehtii veljeään Joonatania ja juutalaisten kansaa. (1 Makkabealaisten kirja 11, 30)

  • "Kuningas Demetrius tervehtii ylimmäistä pappia, kuningasten ystävää Simonia sekä vanhimpia ja Juudan kansaa. (1 Makkabealaisten kirja 13, 36)

  • Tämä on sen kirjeen jäljennös, jonka spartalaiset lähettivät: "Spartalaisten päämiehet ja kaupunki tervehtivät ylimmäistä pappia Simonia ja vanhimpia ja pappeja sekä muuta Juudan kansaa, veljiänsä. (1 Makkabealaisten kirja 14, 20)

  • Se kuului näin: "Kuningas Antiokus tervehtii Simonia, ylimmäistä pappia ja ruhtinasta, ja Juudan kansaa. (1 Makkabealaisten kirja 15, 2)

  • Ja hän käski hänen ahdistaa Juudeaa, ja hän käski hänen linnoittaa Kedronin ja vahvistaa sen portit ja sotia kansaa vastaan. Mutta kuningas itse ajoi Tryfonia takaa. (1 Makkabealaisten kirja 15, 39)


“Esforce-se, mesmo se for um pouco, mas sempre…” São Padre Pio de Pietrelcina