1 Saulin kuoleman jälkeen, kun Daavid, voitettuaan amalekilaiset, oli palannut takaisin ja ollut Siklagissa pari päivää,
2 tuli kolmantena päivänä eräs mies leiristä Saulin luota, vaatteet reväistyinä ja multaa pään päällä. Ja tullessaan Daavidin luo hän heittäytyi maahan ja osoitti kunnioitusta.
3 Daavid kysyi häneltä: "Mistä tulet?" Hän vastasi hänelle: "Minä olen päässyt pakoon Israelin leiristä."
4 Niin Daavid sanoi hänelle: "Miten on asiat? Kerro minulle." Hän vastasi: "Väki on paennut taistelusta, paljon väkeä on kaatunut ja kuollut; myöskin Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet."
5 Daavid kysyi nuorelta mieheltä, joka kertoi tämän hänelle: "Mistä tiedät, että Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet?"
6 Nuori mies, joka oli kertonut hänelle tämän, vastasi: "Minä tulin sattumalta Gilboan vuorelle, ja katso, Saul nojasi keihääseensä, ja sotavaunut ja ratsumiehet ahdistivat häntä.
7 Hän kääntyi taakseen ja nähdessään minut hän huusi minua; minä vastasin: 'Tässä olen.'
8 Niin hän kysyi minulta: 'Kuka olet?' Minä vastasin hänelle: 'Olen amalekilainen.'
9 Sitten hän sanoi minulle: 'Astu luokseni ja surmaa minut, sillä minä olen kangistumassa, vaikka olenkin vielä täysin hengissä.'
10 Niin minä astuin hänen luoksensa ja surmasin hänet, sillä minä käsitin, ettei hän sortumisensa jälkeen jäisi henkiin. Ja minä otin kruunun, joka oli hänen päässänsä, ja rannerenkaan, joka oli hänen käsivarressaan, ja toin ne tänne herralleni."
11 Niin Daavid tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne; samoin tekivät kaikki miehet, jotka olivat hänen kanssansa.
12 Ja he pitivät valittajaisia ja itkivät ja paastosivat iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Joonatanin tähden ja Herran kansan tähden ja Israelin heimon tähden, koska he olivat kaatuneet miekkaan.
13 Ja Daavid kysyi nuorelta mieheltä, joka oli hänelle kertonut tämän: "Mistä sinä olet?" Hän vastasi: "Minä olen täällä muukalaisena elävän amalekilaisen miehen poika."
14 Daavid sanoi hänelle: "Kuinka et peljännyt ojentaa kättäsi tuhotaksesi Herran voidellun?"
15 Ja Daavid kutsui yhden palvelijoistaan ja sanoi: "Käy tänne, lyö hänet kuoliaaksi." Ja hän iski hänet kuoliaaksi.
16 Mutta Daavid sanoi hänelle: "Sinun veresi tulkoon oman pääsi päälle, sillä oma suusi on todistanut sinua vastaan, kun sanoit: 'Minä olen surmannut Herran voidellun'."
17 Ja Daavid viritti tämän itkuvirren Saulista ja hänen pojastaan Joonatanista
18 ja käski opettaa sen, "Jousilaulun", Juudan pojille: katso, se on kirjoitettuna "Oikeamielisen kirjassa":
19 "Sinun kaunistuksesi, Israel, on surmattuna kukkuloillasi. Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet!
20 Älkää ilmoittako sitä Gatissa, älkää julistako voitonsanomaa Askelonin kaduilla, etteivät filistealaisten tyttäret iloitsisi, etteivät ympärileikkaamattomain tyttäret riemuitsisi.
21 Te Gilboan vuoret, älköön teille kastetta tulko, älköön sadetta, älköön peltoja, joista anteja uhrataan. Sillä siellä on poisviskattuna sankarien kilpi, Saulin kilpi, öljyllä voitelematonna.
22 Kaatuneitten verta, sankarien ytimiä ei Joonatanin jousi väistänyt, eikä tyhjänä palannut Saulin miekka.
23 Saul ja Joonatan, rakkaat ja armaat, olivat elämässä ja kuolemassa erottamattomat, olivat nopeammat kuin kotkat, leijonia väkevämmät.
24 Te Israelin tyttäret, itkekää Saulia, häntä, joka puetti teidät purppuraan ja koristeihin, joka kiinnitti pukuunne kultahelyjä.
25 Kuinka ovat sankarit taistelussa kaatuneet! Joonatan on surmattuna kukkuloillasi.
26 Minä suren sinua, veljeni Joonatan; sinä olit minulle ylen rakas. Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus.
27 Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet, kuinka ovat hukkuneet taisteluaseet!"
Versículos relacionados com 2. Samuelin kirja, 1:
Samuel 1: n luku 2 raportoi Saulin ja hänen poikansa Jonathanin kuoleman ja Daavidin valituksen hänen ystävänsä Jonathanin menetyksestä. Seuraavat jakeet käsittelevät aiheita, kuten kuolemaa, surua ja ystävyyttä.
Sananlaskut 17:17: "Ystävä rakastaa aina ja ahdistuksen ajan veli syntyy." Tämä jae korostaa ystävyyden merkitystä ja osoittaa, kuinka siitä voi tulla entistä vahvempi vaikeina aikoina.
Psalmi 116:15: "Precious on Herran silmissä hänen pyhiensä kuolema." Tämä jae voi tuoda lohtua niille, jotka ovat menettäneet rakkaansa, sillä se osoittaa, että Jumala välittää lastensa kuolemasta ja että se on heidän silmissään arvokas.
Joh. 11:25-26: "Jeesus sanoi hänelle, minä olen ylösnousemus ja elämä; kuka uskoo minuun, vaikka hän on kuollut, elää; ja kaikki, jotka elävät ja uskovat minuun, eivät koskaan kuole. Tämä jae tuo toivoa ja lohdutusta niille, jotka uskovat Jeesukseen ja iankaikkiseen elämään.
1 Thessalonians 4:13-14: "Mutta emme halua veljiä, olkoon tietämätön nukkuneiden suhteen, että et ehkä surullinen itseäsi kuten muut, joilla ei ole toivoa. Sillä jos uskomme, että Jeesus kuoli ja noussut , samoin myös niille, jotka nukkuvat Jeesuksessa, Jumala tuo heidät jälleen mukanaan. " Tämä jae puhuu myös iankaikkisesta elämästä ja osoittaa, että Jumala kasvattaa Kristuksessa kuolevat.
2. Kor. 1:3-4: "Siunattu olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen, armojen Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessa, jotta voimme myös lohduttaa niitä, jotka ovat Jotkut ahdistukset, lohdutuksella, Jumala lohduttaa meitä. " Tämä jae puhuu Jumalan roolista sellaisena, joka lohduttaa meitä vaikeina aikoina ja rohkaisee meitä myös lohduttamaan muita, jotka kokevat samanlaisia ahdistuksia.
Kapitel: