Fundar 2208 Resultados para: Herran
Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka hän oli hänelle sanonut: "Ennenkuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti minut kiellät." (Luukaksen evankeliumi 22, 61)
Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. (Luukaksen evankeliumi 24, 3)
Ja tämä Maria oli se, joka hajuvoiteella voiteli Herran ja pyyhki hiuksillaan hänen jalkansa; ja Lasarus, joka sairasti, oli hänen veljensä. (Johanneksen evankeliumi 11, 2)
ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!" (Johanneksen evankeliumi 12, 13)
että kävisi toteen profeetta Esaiaan sana, jonka hän on sanonut: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?" Joh. 12:39 Sentähden he eivät voineet uskoa, koska Esaias on vielä sanonut: (Johanneksen evankeliumi 12, 38)
Niin hän riensi pois ja tuli Simon Pietarin luo ja sen toisen opetuslapsen luo, joka oli Jeesukselle rakas, ja sanoi heille: "Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin ovat hänet panneet." (Johanneksen evankeliumi 20, 2)
Maria Magdaleena meni ja ilmoitti opetuslapsille, että hän oli nähnyt Herran ja että Herra oli hänelle näin sanonut. (Johanneksen evankeliumi 20, 18)
Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran. (Johanneksen evankeliumi 20, 20)
Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran." Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko." (Johanneksen evankeliumi 20, 25)
Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen. (Apostolien Teot 2, 20)
Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.' (Apostolien Teot 2, 21)
Sillä Daavid sanoo hänestä: 'Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi. (Apostolien Teot 2, 25)