Trouvé 53 Résultats pour: Ruumiinsa
Mutta Ain kuninkaan hän ripusti hirteen, jossa hän riippui iltaan asti. Mutta auringon laskiessa Joosua käski ottaa hänen ruumiinsa alas hirrestä, ja he heittivät sen kaupungin portin edustalle ja kasasivat sen päälle suuren kiviroukkion, joka on siellä vielä tänäkin päivänä. (Joosuan kirja 8, 29)
Ja he asettivat hänen aseensa Astarten temppeliin, mutta hänen ruumiinsa he kiinnittivät Beet-Seanin muurille. (1. Samuelin kirja 31, 10)
Kun tämä oli lähtenyt, kohtasi hänet leijona tiellä ja tappoi hänet. Ja hänen ruumiinsa oli pitkänään tiellä, ja aasi seisoi hänen vieressään, ja leijona seisoi ruumiin ääressä. (1. Kuningasten kirja 13, 24)
Ja hän lähti ja löysi hänen ruumiinsa, joka oli pitkänään tiellä, ja aasin ja leijonan seisomasta ruumiin ääressä; leijona ei ollut syönyt ruumista eikä myöskään ruhjonut aasia. (1. Kuningasten kirja 13, 28)
Ja päätettyänsä polttouhrin uhraamisen sanoi Jeehu henkivartijoille ja vaunusotureille: "Menkää sisään ja surmatkaa heidät; älköön yksikään pääskö ulos." Niin he surmasivat heidät miekan terällä, ja henkivartijat ja vaunusoturit heittivät ulos heidän ruumiinsa. Sitten he menivät Baalin temppelilinnaan (2. Kuningasten kirja 10, 25)
Ja hän pani pois säkkipuvun, johon hän oli ollut pukeutuneena, ja riisui yltään leskeysvaatteensa. Vielä hän pesi ruumiinsa vedellä ja voiteli sen kalliilla voiteella, järjesti päänsä hiukset ja pani siihen pääkoristeen ja pukeutui juhlavaatteisiinsa, joita hän miehensä Manassen eläessä oli kantanut. (Juditin kirja 10, 3)
Ja hän vieritti hänen ruumiinsa pois vuoteelta ja irroitti kärpäsverkon patsaista. Heti sen jälkeen hän meni ulos ja jätti Holoferneen pään palvelusneitsyelleen, (Juditin kirja 13, 9)
Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen." (Job 14, 22)
Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen. (Job 18, 13)
Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin. (Job 33, 25)
Sittenkuin ensimmäinen tällä tavoin oli saanut surmansa, vietiin toinen häväistäväksi. He vetivät irti hänen päänahkansa hiuksineen ja kysyivät tahtoiko hän syödä, ennenkuin hänen ruumiinsa silvottaisiin jäsen jäseneltä. (2 Makkabealaisten kirja 7, 7)
Mutta hän ei silti yhtään lakannut pöyhkeydestään, vaan oli yhä täynnä ylimielisyyttä, puuskuen tulta vihassansa juutalaisia vastaan ja käskien jouduttamaan matkaa. Silloin tapahtui, että hän syöksyi maahan vaunuista, jotka kiitivät tavattomalla nopeudella, ja pudotessaan loukkantui niin pahasti, että hänen ruumiinsa kaikki jäsenet murskautuivat. (2 Makkabealaisten kirja 9, 7)