1 Kun neuvottelukokousta ympäröivien miesten melu oli tauonnut, sanoi Holofernes, Assurin sotavoimain ylipäälikkö, kaiken muukalaiskansan kuullen Akiorille ja kaikille mooabilaisille:
2 "Kuka sinä oikein olet, Akior, efraimilaisine palkkalaisinesi, kun ennustat meidän kaskuudessamme sellaista kuin tänään ja kiellät sotimasta Israelin kansaa vastaan, koska heidän Jumalansa muka suojaa heitä kilvellään? Ja kuka muu on Jumala kuin Nebukadnessar? Hän on lähettävä sotavoimansa ja hävittävä heidät maan päältä, eikä heidän Jumalansa voi heitä pelastaa.
3 Vaan me, hänen palvelijansa, lyömme heidät niinkuin yhden ainoan miehen, eivätkä he kestä meidän hevostemme voimaa.
4 Sillä me, hävitämme heidät tulella, ja heidän vuorensa juopuvat heidän verestään, ja heidän ketonsa täyttyvät heidän kuolleistansa; he eivät voi meitä vastustaa, vaan tuhoutuvat täydellisesti, sanoo kuningas Nebukadnessar, koko maan herra. Sillä hän on sen sanonut, eivätkä hänen sanansa jää täyttymättä.
5 Mutta sinä, Akior, sinä Ammonin palkkalainen, joka olet puhunut nämä sanat vääryytesi päivänä, et ole enää näkevä minun kasvojani tästä päivästä alkaen siihen saakka, kunnes olen kostanut tuolle Egyptistä tulleelle kansalle.
6 Ja silloin minun sotilaiteni miekka ja palvelijoitteni keihäs on lävistävä sinun rintasi, ja sinä kaadut heidän lyötyjensä joukkoon, kun minä palaan.
7 Minun palvelijani vievät sinut vuoristoon ja jättävät sinut johonkin kaupunkiin vuoristotien varrelle,
8 ja sinä saat olla hengissä siihen asti, kunnes sinut surmataan yhdessä heidän kanssansa.
9 Mutta jos sinulla on sydämessäsi se toivo, ettei kaupunkeja valloiteta, niin älköön muotosi olko murheellinen. Olen puhunut, eikä yksikään minun sanoistani mene harhaan."
10 Silloin Holofernes käski palvelijoitaan, jotka olivat hänen teltassansa valmiina palvelukseen, ottamaan kiinni Akiorin ja viemään hänet Beetyluaan ja jättämään hänet israelilaisten käsiin.
11 Niin palvelijat ottivat hänet kiinni ja veivät hänet leirin ulkopuolelle kedolle; ja he menivät tasangolta vuoristoon ja tulivat niiden lähteiden luo, jotka olivat Beetyluan alapuolella.
12 Mutta kun miehet kaupungista, vuoren huipulta, näkivät heidät, tarttuivat he aseisiinsa ja lähtivät ulos kaupungista vuoren huipulta. Ja kaikki linkomiehet miehittivät ylhäälle vievän tien ja heittivät kiviä heidän päällensä.
13 Silloin nämä vetäytyivät suojaan vuoren alapuolelle, sitoivat Akiorin, jättivät hänet virumaan vuoren juurelle ja lähtivät herransa luo.
14 Mutta israelilaiset menivät kaupungistaan sinne alas, astuivat hänen luoksensa ja irroittivat hänen siteensä. Sitten he veivät hänet Beetyluaan ja asettivat hänet kaupunkinsa johtajien eteen,
15 joina siihen aikaan olivat Osias, Miikan poika, Simeonin sukukunnasta, ja Kabris, Gotomelin poika, ja Karmis, Melkielin poika.
16 Nämä kutsuivat kokoon kaikki kaupungin vanhimmat; myöskin kaikki heidän nuorukaisensa ja vaimot riensivät kansankokoukseen. He panivat Akiorin kaiken väen keskelle, ja Osias kysyi häneltä mitä oli tapahtunut.
17 Niin hän vastasi ja ilmoitti heille, mitä Holoferneen neuvottelukokouksessa oli tapahtunut, ja kaiken, mitä hän oli puhunut assurilaisten päämiesten keskuudessa, ja kuinka pöyhkeitä puheita Holofernes oli puhunut Israelin huonetta vastaan.
18 Silloin kansa lankesi maahan kasvoillensa Jumalan eteen ja huusi sanoen:
19 "Herra, taivaan Jumala, katso heidän röyhkeyttänsä ja armahda meidän nöyryytettyä sukuamme, ja katsahda niiden puoleen, jotka tänä päivänä ovat sinulle pyhitetyt".
20 Sitten he lohduttivat Akioria ja kiittivät häntä suuresti.
21 Ja Osias otti hänet seurakunnan kokouksesta kotiinsa ja valmisti pidot vanhimmille. Ja he huusivat avuksensa Israelin Jumalaa koko sen yön.
Versículos relacionados com Juditin kirja, 6:
Judite 6 raportoi Israelin naapurikaupunkien hallitsijoiden kokouksen keskustelemaan tapahtuvasta sodasta. He päättivät yhdistää voimansa hyökätä Israeliin, mutta kutsui ensin israelilaisten johtajan Uzziahin vakuuttamaan hänet antautumaan. Uzziah vastasi rohkeasti muistuttaen hallitsijoita, joita Jumala antaa kansalleen ja kieltäytyi antamasta periksi. Tämän kontekstin perusteella alla on viisi jaetta, jotka liittyvät Judite 6: ssa osoitettuun teemaan:
Psalmi 124:2-3: "Jos Herra ei olisi meidän vieressämme, kun viholliset hyökkäsivät meihin, he olisivat nieltyneet meidät elossa, sellainen oli raivoa, joka heillä oli meitä vastaan." Tämä psalmi heijastaa israelilaisten luottamusta Jumalan suojeluun sodan aikana.
Deuteronomia 20:1-4: "Kun menet sotaan vihollisiasi vastaan ja tulet hevosia ja sota-autoja, suurempi armeija kuin sinun, älä pelkää heitä, sillä Herra, Jumalasi, joka otti heidät Egyptistä, Se on kanssasi. " Tämä jae kannustaa israelilaisia olemaan pelkäämättä taistelussa, muistuttaen heitä Jumalan läsnäolosta heidän elämässään.
Joshua 23:10: "Yksi teistä mies pakenee, sillä Herra, Jumalasi taistelee puolestasi, kuten lupasi." Tämä jae vahvistaa myös ajatusta, että Jumalan läsnäolo voi taata voiton taistelussa, vaikka todennäköisyydet näyttävät olevan Israelia vastaan.
Exodus 15:3: "Herra on soturi; Herra on hänen nimensä." Tämä jae juhlii Jumalan soturin luonnetta muistuttaen meitä siitä, että hän on aina valmis taistelemaan kansansa puolesta.
2 kronikot 14:11: "Herra, ei ole ketään sinun kaltaistasi auttamaan heikkoja mahtavia vastaan. Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, sillä teidän luottamuksemme ja sinun nimessäsi tulimme tätä valtavaa armeijaa vastaan. Oi. Oi. Herra, sinä olet meidän Jumalamme; ettei kukaan ihminen vallitse sinua vastaan. " Tämä jae tarjoaa luottamusrukouksen Jumalaan sodan aikana, muistuttaen meitä siitä, että turvallisuus tulee luottamuksemme Jumalaan.
Chapitres: