1 Siifiläiset tulivat Saulin luo Gibeaan ja sanoivat: "Daavid piileksii Gibeat-Hakilassa, kallioerämaan puolella."
2 Niin Saul nousi ja meni Siifin erämaahan, ja hänen kanssansa kolmetuhatta Israelin valiomiestä, etsimään Daavidia Siifin erämaasta.
3 Ja Saul leiriytyi Gibeat-Hakilaan, joka on kallioerämaan puolella tien varrella. Mutta Daavid oleskeli erämaassa. Ja kun Daavid huomasi, että Saul oli tullut hänen jäljessään erämaahan,
4 lähetti hän vakoojia ja sai varman tiedon Saulin tulosta.
5 Niin Daavid nousi ja meni siihen paikkaan, johon Saul oli leiriytynyt; ja Daavid näki, missä paikassa Saul ja hänen sotapäällikkönsä Abner, Neerin poika, makasivat. Saul näet makasi leirissä, ja väki oli asettunut hänen ympärilleen.
6 Ja Daavid puhui heettiläiselle Ahimelekille ja Abisaille, Serujan pojalle, Jooabin veljelle, ja sanoi: "Kuka lähtee minun kanssani Saulin tykö leiriin?" Abisai vastasi: "Minä lähden sinun kanssasi."
7 Niin Daavid ja Abisai menivät yöllä väen luo ja näkivät, että Saul makasi ja nukkui leirissä, ja hänen keihäänsä oli pistettynä maahan hänen päänpohjiinsa; mutta Abner ja väki makasivat hänen ympärillänsä.
8 Ja Abisai sanoi Daavidille: "Jumala on tänä päivänä antanut vihamiehesi sinun käsiisi. Salli nyt minun keihästää hänet maahan; yksi isku vain, toista ei tarvita."
9 Mutta Daavid vastasi Abisaille: "Älä surmaa häntä; sillä kuka on rankaisematta satuttanut kätensä Herran voideltuun?"
10 Ja Daavid sanoi vielä: "Niin totta kuin Herra elää: Herra itse lyö hänet, tahi hänen kuolinpäivänsä tulee, tahi hän menee sotaan ja tuhoutuu siellä.
11 Mutta minä en satuta kättäni Herran voideltuun. Pois se, Herra varjelkoon! Vaan ota nyt keihäs hänen päänpohjistaan ja vesiastia, ja sitten menkäämme."
12 Ja Daavid otti keihään ja vesiastian Saulin päänpohjista, ja sitten he menivät tiehensä. Eikä kukaan nähnyt tai huomannut sitä, eikä kukaan herännyt, vaan he nukkuivat kaikki; sillä Herran lähettämä raskas uni oli vallannut heidät.
13 Kun sitten Daavid oli tullut toiselle puolelle, asettui hän kauas vuoren laelle, pitkän välimatkan päähän.
14 Ja Daavid huusi väelle ja Abnerille, Neerin pojalle, ja sanoi: "Etkö vastaa, Abner?" Abner vastasi ja sanoi: "Kuka sinä olet, joka niin huudat kuninkaalle?"
15 Daavid sanoi Abnerille: "Sinähän olet mies, eikä sinun vertaistasi ole Israelissa. Miksi et sitten vartioinut herraasi, kuningasta? Sillä joku kansasta tuli surmaamaan kuningasta, sinun herraasi.
16 Ei ole hyvin tehty, mitä sinä olet tehnyt. Niin totta kuin Herra elää: te olette kuoleman omat, koska ette vartioineet herraanne, Herran voideltua. Katsohan nyt: missä ovat kuninkaan keihäs ja vesiastia, jotka olivat hänen päänpohjissaan?"
17 Niin Saul tunsi Daavidin äänen ja sanoi: "Sehän on sinun äänesi, poikani Daavid." Daavid vastasi: "Niin on, herrani, kuningas."
18 Ja hän sanoi vielä: "Miksi herrani vainoaa palvelijaansa? Mitä minä olen tehnyt, tahi mitä pahaa minulla on tekeillä?
19 Kuulkoon nyt herrani, kuningas, mitä hänen palvelijansa sanoo. Jos Herra on yllyttänyt sinut minua vastaan, niin saakoon hän tuntea ruokauhrin hajua; mutta jos sen ovat tehneet ihmiset, niin olkoot he kirotut Herran edessä, koska tänä päivänä karkoittavat minut pois Herran perintöosasta, sanoen: 'Mene ja palvele muita jumalia.'
20 Älköön kuitenkaan minun vereni vuotako maahan siellä kaukana Herran kasvoista. Niin, Israelin kuningas on lähtenyt liikkeelle etsimään yhtä kirppua, niinkuin ajetaan peltokanaa vuorilla."
21 Niin Saul sanoi: "Minä olen tehnyt syntiä. Tule takaisin, poikani Daavid; sillä minä en enää tee sinulle pahaa, koska minun henkeni tänä päivänä on ollut kallis sinun silmissäsi. Katso, minä olen tehnyt tyhmästi ja erehtynyt kovin pahoin."
22 Daavid vastasi ja sanoi: "Tässä on kuninkaan keihäs; tulkoon joku miehistä tänne ottamaan sen.
23 Herra palkitsee jokaiselle hänen vanhurskautensa ja uskollisuutensa. Sillä Herra antoi sinut tänä päivänä minun käsiini, mutta minä en tahtonut satuttaa kättäni Herran voideltuun.
24 Katso, niinkuin sinun henkesi tänä päivänä on ollut suuriarvoinen minun silmissäni, niin on myös minun henkeni oleva suuriarvoinen Herran silmissä, ja hän on pelastava minut kaikesta hädästä."
25 Saul sanoi Daavidille: "Siunattu ole sinä, poikani Daavid! Mihin sinä ryhdyt, siihen sinä pystyt." Sitten Daavid meni pois, ja Saul palasi kotiinsa.
Versículos relacionados com 1. Samuelin kirja, 26:
1 Samuel 26 käsittelee toista kertaa, kun Davidilla on mahdollisuus tappaa Saul, mutta päättää olla tekemättä niin. Saul jahtaa jälleen Davidia, mutta tällä kertaa David onnistuu tunkeutumaan Saulin leiriin ja pääsemään sinne, missä hän nukkui. Jopa mahdollisuuden kostaa, David päättää pelastaa Saulin elämän ja osoittaa uskollisuutensa Jumalalle. Valitut jakeet ovat:
Sananlaskut 24:17-18: "Se ei ole onnellinen, kun vihollisesi putoaa, eikä se ylistä hänen sydäntään, kun hän kompastuu, että Herra ei ehkä näe häntä, ja se on häntä ja poikkeaa hänestä hänen vihansa." Tämä jae varoittaa vaarasta ilahduttaa vihollisen kaatumisen kanssa, sillä Jumalan on tuomittava ihmisten toimet.
Roomalaisille 12:19: "Rakas, älä koskaan yritä kostaa, vaan jätä vihan Jumalan kanssa, sillä se on kirjoitettu:" Minun on kosto; palaan ", sanoo Herra." Tämä jae vahvistaa ajatusta siitä, että kosto ei ole jotain, jota kristittyjen tulisi etsiä, vaan jättää Jumalan käsiin.
2 Timothy 2:22-24: "Paeta nuoruuden pahoista intohimoista ja seuraa oikeudenmukaisuutta, uskoa, rakkautta ja rauhaa yhdessä niiden kanssa, jotka kutsuvat Herraa puhtaalla sydämellä. Älä väitä kenenkään kanssa; ole kiltti kaikkien kanssa, kaikkien kanssa, Sopii opettamiseen, potilaille ja nöyrästi. Meidän ei pitäisi palauttaa pahaa pahalla, vaan yrittää aina tehdä hyvää.
Efesolaisten 4:31-32: "Päästä eroon kaikesta katkeruudesta, nöyryytyksestä ja vihasta, huutamisesta ja loistosta, samoin kuin kaikesta pahuudesta. Ole ystävällinen ja myötätuntoinen toisilleen, anteeksi toisilleen, aivan kuten Jumala antoi heille anteeksi Kristuksessa." Tämä jae korostaa anteeksiannon ja hyvyyden merkitystä kristillisinä hyveinä.
Matt. 5:44: "Mutta sanon heille, rakastan heidän vihollisiaan ja rukoilen niitä, jotka vainoavat heitä." Tämä jae opettaa rakastamaan ja rukoilemaan vihollisia sen sijaan, että kostaa tai iloitsee heidän putoamisestaan. Se on naapurin rakkauden osoitus ja kuuliaisuus Jeesuksen opetuksille.
Poglavlja: