Job, 17

13. Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen,

Stihovi vezani uz Job, 17:

Jobissa luvussa 17 päähenkilö jatkaa vaikean tilanteensa ja toivon puuttumista tulevaisuudesta. Hän tuntee ystäviensä halveksivan ja Jumalan hylkäämänsä. Seuraavassa on viisi jaketta, jotka liittyvät tässä luvussa käsitettyihin aiheisiin:

Psalmi 88:8: "Työnsin tuttavani silmistäsi; tein itselleni kauhun heille. Olen suljettu enkä voi lähteä." Tämä jae kuvaa yksinäisyyttä, jonka Job tuntee ja kuinka hän siirtyi tuttavuistaan ​​hänen läpi käymien kärsimysten takia.

Jesaja 53:3: "Hänet halveksittiin, ja eniten hylättiin miesten keskuudessa, kivun mies ja kokenut työssä; ja koska yksi miehet piilottivat kasvonsa, halveksittiin, emmekä tehneet sitä ollenkaan. " Tämä jae puhuu siitä, kuinka Job tuntuu hänen ystävänsä ja jopa Jumalan halveksimilta ja hylkäämästä.

Psalmi 88:15: "Olen ahdistunut ja kuolen nuoruudestani; kannan minua provosoimani kauhuihin, ja olen täysin epätoivoinen." Tämä jae kuvaa Jobin epätoivoista tilaa, jonka mielestä sillä on ollut kärsimyksen paino nuoruudestaan ​​lähtien.

Valitukset 3:18: "Ja sanoi voimani ja toiveeni kulutettiin Herrassa." Job tuntee, että hän on menettänyt kaiken voimansa ja toivonsa, etenkin suhteessa Jumalaan, ja että hänellä ei ole mitään muuta kiinni.

Psalmi 22:14: "Minut kaadetaan vedeksi, ja kaikki luuni ovat ahdistuneita; sydämeni on kuin vaha, sulanut suolen keskellä." Tämä jae kuvaa fyysistä ja emotionaalista heikkoutta, jota Job tuntee, vertaamalla sitä veteen ja sulatettuun vahaun.