1 "Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut tuomion aikoja, ja miksi eivät saa ne, jotka hänet tuntevat, nähdä hänen päiviänsä?
2 Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.
3 Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän.
4 He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.
5 Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä.
6 Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.
7 Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä.
8 He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.
9 Äidin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.
10 He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.
11 Jumalattomain muuritarhoissa he pusertavat öljyä, he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.
12 Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.
13 Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.
14 Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän; ja yöllä hän hiipii kuin varas.
15 Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: 'Ei yksikään silmä minua näe', ja hän panee peiton kasvoillensa.
16 He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään, tahtomatta tietää valosta.
17 Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pimeyden kauhut ovat heille tutut." -
18 "Hän kiitää pois vetten viemänä, kirottu on hänen peltopalstansa maassa, hän ei enää poikkea viinimäkien tielle.
19 Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät.
20 Äidin kohtu unhottaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu.
21 Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä, ja leskelle hän ei hyvää tehnyt." -
22 "Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa; he pysyvät pystyssä, vaikka jo olivat epätoivossa hengestään.
23 Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä.
24 He ovat kohonneet korkealle - ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole; he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.
25 Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi ja saattaa sanani tyhjiksi?"
Versículos relacionados com Job, 24:
Työn luku 24 käsittelee jumalattomien ilmeistä rankaisemattomuutta ja vanhurskaiden kärsimyksiä tämän tilanteen edessä. Job ihmettelee, miksi Jumala näyttää sallivan jumalattomien menestyä ja menestyä, kun taas vanhurskaat kärsivät ja ovat sorrettuja. Se kuvaa erilaisia sorron ja väkivallan muotoja, jotka jumalattomat tekevät köyhiä ja tarvitsevia vastaan. Alla on viisi näihin aiheisiin liittyvää jaetta:
Psalmi 37:7 - "Lepää Herrassa ja odota häntä; älä nöyrä häntä, joka menestyy hänen tiensä takia, koska ATATUTES ATTIVES -henkilöstöä suorittavan miehen takia." Tämä jae puhuu Jumalan odottamisesta eikä huolestuttava pahasta, jotka menestyvät heidän haitallisissa käytännöissään. Tämä voi auttaa saamaan rauhaa kärsiville, kuten Job.
Psalmi 73:3-5 - "Sillä olin kateellinen upeasta, kun hän näki jumalattomien vaurauden. Sillä hänen kuolemansa aikana ei ole puristuksia, mutta luja on hänen vahvuutensa. He eivät ole töissä kuin muut miehet, eikä Ovatko he vaivaa kuin muut miehet. " Psalmista kyseenalaistaa myös jumalattomien ilmeisen vaurauden tarkkailemalla, kuinka ne näyttävät välttävän kipua ja kärsimystä, joita muut kokevat.
Jesaja 10:1-2 - "suru niille, jotka asettavat epäoikeudenmukaiset lakit, ja virkamiehille, jotka määräävät sortoa. Köyhien ohjaamiseksi tuomiosta ja sieppaamaan kansani kärsimyksen oikeus poistaa leskensä ja varastaa orpoja ! " Tämä jae tuomitsee pahan sorron tarvitsevia ja haavoittuvia, mikä on yksi Jobin tärkeimmistä huolenaiheista luvussa 24.
Jeremiah 12:1 - "Olet vanhurskas, Herra, kun vedon sinuun, silti puhun teille tuomioistasi. Miksi jumalattomien tie ja asun rauhassa kaikki, jotka etenevät lämpimästi?" Tämä jae esittelee samanlaisen tilanteen, jossa profeetta Jeremiah kyseenalaistaa Jumalan vanhurskauden ennen jumalattomien ilmeistä menestystä.
Habakkuk 1:2-3- "Kuinka kauan, Herra, minä itken, etkä kuule minua? Tuho ja väkivalta ovat minun edessäni; kiistoja on kiistoja." Habakkuk kysyy myös, miksi Jumala näyttää sallivan väkivallan ja sorron, etenkin Jumalan kansan suhteen.
Poglavlja: