Talált 22 Eredmények: Kuluneet
Vaimo vastasi hänelle: »Ole vaiti! Älä minua petä! Minun lapseni on joutunut tuhon omaksi.» Ja joka päivä hän meni tielle, jota pitkin poika oli lähtenyt matkalle; päivällä hän ei syönyt mitään, ja yökaudet hän itki lakkaamatta poikaansa Tobiasta, kunnes ne neljätoista hääpäivää, joiden ajaksi Raguel oli vannottanut hänet jäämään sinne, olivat loppuun kuluneet. Mutta Tobias sanoi Raguelille: »Päästä minut menemään, sillä isäni ja äitini eivät enää toivo näkevänsä minua». (Tobian kirja 10, 7)
Ja kun ne päivät olivat kuluneet, laittoi kuningas kaikelle Suusanin linnan väelle, niin pienille kuin suurillekin, kuninkaan palatsin puutarhan esipihaan seitsenpäiväiset pidot. (Ester 1, 5)
niin mekin kohta synnyttyämme jälleen erosimme elämästä, eikä ollut meillä näyttää mitään merkkiä kunnostamme, vaan pahuudessamme me olemme loppuun kuluneet." (Salomon viisaus 5, 13)
Sitten etiopialainen Ebed-Melek sanoi Jeremialle: "Pane nämä rikkinäiset ja kuluneet vaaterievut kainaloihisi köytten alle", ja Jeremia teki niin. (Jeremia 38, 12)
Kun sitten ne päivät olivat kuluneet, joiden jälkeen kuningas oli käskenyt tuoda heidät esiin, niin hoviherrain päällikkö toi heidät Nebukadnessarin eteen. (Daniel 1, 18)
Herkullista ruokaa minä en syönyt, ei liha eikä viini tullut minun suuhuni, enkä minä voidellut itseäni öljyllä, ennenkuin kolmen viikon päivät olivat loppuun kuluneet. (Daniel 10, 3)
Ja kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin, jäi poikanen Jeesus Jerusalemiin, eivätkä hänen vanhempansa sitä huomanneet. (Luukaksen evankeliumi 2, 43)
ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa. (Johanneksen ilmestys 20, 3)
Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. (Johanneksen ilmestys 20, 5)
Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan, (Johanneksen ilmestys 20, 7)