Talált 398 Eredmények: toivo palvella Jumalaa
Älä pelkää, poikani, vaikka me olemme köyhtyneet; sinulla on paljon, jos pelkäät Jumalaa ja pysyt erilläsi kaikkinaisesta synnistä ja teet sitä, mikä on otollista hänen edessänsä.» (Tobian kirja 4, 21)
Kun paha henki tuntee käryn, niin se pakenee eikä enää ikinä tule takaisin. Ja kun sinä sitten tahdot lähestyä vaimoasi, nouskaa molemmat ylös ja huutakaa avuksenne armollista Jumalaa; hän on pelastava teidät ja oleva armollinen. Älä pelkää, sillä hänet on määrätty sinulle alusta alkaen, ja sinä olet pelastava hänet; hän on lähtevä sinun kanssasi, ja minä luulen, että sinä saat hänestä lapsia.» Kun Tobias tämän kuuli, syttyi hänessä rakkaus Saaraan, ja hänen sydämmensä kiihtyi suuresti. (Tobian kirja 6, 18)
Silloi Raguel kiitti Jumalaa sanoen: »Ole kiitetty sinä, Jumala, kaikella kiitoksella, ja sinua kiittäkööt sinun pyhäsi ja kaikki sinun luotusi; kaikki sinun enkelisi ja valittusi kiittäkööt sinua iankaikkisesti. (Tobian kirja 8, 15)
Vaimo vastasi hänelle: »Ole vaiti! Älä minua petä! Minun lapseni on joutunut tuhon omaksi.» Ja joka päivä hän meni tielle, jota pitkin poika oli lähtenyt matkalle; päivällä hän ei syönyt mitään, ja yökaudet hän itki lakkaamatta poikaansa Tobiasta, kunnes ne neljätoista hääpäivää, joiden ajaksi Raguel oli vannottanut hänet jäämään sinne, olivat loppuun kuluneet. Mutta Tobias sanoi Raguelille: »Päästä minut menemään, sillä isäni ja äitini eivät enää toivo näkevänsä minua». (Tobian kirja 10, 7)
Senjälkeen Tobias lähti matkalle, ja hän kiitti Jumalaa siitä, että hän oli tehnyt hänen matkansa onnelliseksi. Ja hän sanoi jäähyväiset Raguelille ja hänen vaimolleen Ednalle. Sitten hän kulki eteenpäin, kunnes saapui Niinivee läheisyyteen. (Tobian kirja 11, 1)
Senjälkeen Toobit meni ulos kohtaamaan miniänsä Niiniveen portille; ja hän iloitsi ja kiitti Jumalaa. Ja ne, jotka näkivät hänen käyvän, ihmettelivät sitä, että hän oli saanut näkönsä. (Tobian kirja 11, 16)
Mutta tämä kutsui heidät molemmat syrjään ja sanoi heille: »Ylistäkää Jumalaa ja kiittäkää häntä; antakaa hänelle kunnia ja kiittäkää häntä kaikkien elävien olentojen edessä siitä, mitä hän on teille tehnyt. Hyvä on ylistää Jumalaa ja korottaa hänen nimeänsä ja kunnioittaen julistaa Jumalan tekoja. Älkää olko hitaat häntä kiittämään. (Tobian kirja 12, 6)
Mutta hän sanoi heille: »Älkää peljätkö: teillä on oleva rauha; ylistäkää Jumalaa iankaikkisesti. (Tobian kirja 12, 17)
Kiittäkää nyt siis Jumalaa, sillä minä nousen hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt. Ja kirjoittakaa kirjaan kaikki, mitä on tapahtunut.» (Tobian kirja 12, 20)
Kiitä, minun sieluni, Jumalaa, suurta Kuningasta. (Tobian kirja 13, 15)
Toobit oli viidenkymmenen kahdeksan vuoden vanha, kun hän menetti näkönsä, ja kahdeksan vuoden perästä hän sai sen takaisin. Hän antoi almuja ja pelkäsi edelleenkin Herraa Jumalaa ja kiitti häntä. (Tobian kirja 14, 2)
Ja kaikki pakanat kääntyvät totuudessa pelkäämään Herraa Jumalaa, ja he kaivavat maahan epäjumalainsa kuvat. (Tobian kirja 14, 6)