1 Nämä ovat ne alueet, jotka israelilaiset saivat perintöosiksi Kanaanin maassa, ne, jotka pappi Eleasar ja Joosua, Nuunin poika, ja israelilaisten sukukuntien perhekunta-päämiehet jakoivat heille
2 arvalla perintöosiksi sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli yhdeksästä ja puolesta sukukunnasta antanut Mooseksen kautta.
3 Sillä Mooses oli antanut kahdelle ja puolelle sukukunnalle perintöosat tuolta puolelta Jordanin, mutta leeviläisille hän ei antanut perintöosaa heidän keskellänsä.
4 Sillä joosefilaisia oli kaksi sukukuntaa, Manasse ja Efraim; ja leeviläisille ei annettu osuutta maahan, vaan ainoastaan kaupunkeja heidän asuaksensa sekä niiden laidunmaat heidän karjaansa ja omaisuuttansa varten.
5 Niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut, niin israelilaiset tekivät ja jakoivat maan.
6 Silloin juudalaiset astuivat Joosuan eteen Gilgalissa, ja kenissiläinen Kaaleb, Jefunnen poika, sanoi hänelle: "Sinä tunnet sen sanan, jonka Herra puhui Jumalan miehelle Moosekselle minusta ja sinusta Kaades-Barneassa.
7 Minä olin neljänkymmenen vuoden vanha, kun Herran palvelija Mooses lähetti minut Kaades-Barneasta vakoilemaan maata, ja minä annoin hänelle tietoja parhaan ymmärrykseni mukaan.
8 Mutta veljeni, jotka olivat käyneet siellä minun kanssani, saivat kansan sydämen raukeamaan, kun taas minä uskollisesti seurasin Herraa, Jumalaani.
9 Sinä päivänä Mooses vannoi sanoen: 'Totisesti, se maa, johon sinä olet jalkasi astunut, on tuleva sinulle ja sinun lapsillesi perintöosaksi ikiaikoihin asti, koska sinä olet uskollisesti seurannut Herraa, minun Jumalaani.'
10 Ja nyt, katso, Herra on antanut minun elää, niinkuin hän oli sanonut, vielä neljäkymmentä viisi vuotta sen jälkeen, kuin Herra puhui tämän sanan Moosekselle, Israelin vaeltaessa erämaassa. Ja katso, minä olen nyt kahdeksankymmenen viiden vuoden vanha
11 ja olen vielä tänä päivänä yhtä voimakas, kuin olin sinä päivänä, jona Mooses minut lähetti; niinkuin voimani oli silloin, niin se on vielä nytkin: minä kykenen sotimaan, lähtemään ja tulemaan.
12 Anna minulle siis tämä vuoristo, josta Herra puhui sinä päivänä. Sinähän kuulit sinä päivänä, että siellä asuu anakilaisia ja että siellä on suuria, varustettuja kaupunkeja. Kenties Herra on minun kanssani, niin että minä saan heidät karkoitetuksi, niinkuin Herra on puhunut."
13 Silloin Joosua siunasi Kaalebin, Jefunnen pojan, ja antoi hänelle perintöosaksi Hebronin.
14 Niin Hebron tuli kenissiläisen Kaalebin, Jefunnen pojan, perintöosaksi, niinkuin se on tänäkin päivänä, sentähden että hän oli uskollisesti seurannut Herraa, Israelin Jumalaa.
15 Mutta Hebronin nimi oli muinoin Kirjat-Arba, Arban mukaan, joka oli mahtavin mies anakilaisten joukossa. Ja maa pääsi rauhaan sodasta.
Versículos relacionados com Joosuan kirja, 14:
Joshua -luvussa 14 kuvataan, kuinka Kanaanin maa jaettiin Israelin heimojen kesken, ja Calebin, joka on yksi Mooseksen luvattuun maahan lähettämistä vakoojista, pyysi Joshua antamaan hänelle osan maata, joka oli luvattu hänelle jumalalle . Caleb on esimerkki uskosta ja sinnikkyydestä, koska hän oli edelleen halukas taistelemaan perinnöstään maan päällä. Tässä on viisi jaetta, jotka liittyvät Joshua 14: ssä käsiteltyihin aiheisiin:
5. Moos. 1:36: "Pelasta Caleb, Jefonén poika; hän näkee sen, ja astunut maa antaa hänelle ja hänen poikansa, koska hän on jatkanut seuraamaan Herraa." Tämä jae liittyy lupaukseen, jonka Jumala antoi Calebille, että hän saa osan maasta luvatussa maassa uskonsa ja kuuliaisuutensa vuoksi.
Heprealaiset 3:14: "Sillä meistä tehdään Kristuksen osallistujia, jos vetämme tiukasti luottamuksemme periaatteen loppuun." Tämä jae liittyy ajatukseen sinnikkyydestä ja luottamuksesta Jumalaan, jonka Caleb on osoittanut koko elämänsä ajan ja on esimerkki kaikille uskoville.
Psalmi 37:4: "Plendate Herra, ja hän tyydyttää sydämesi toiveet." Tämä jae liittyy siihen tosiasiaan, että Caleb on uskonut Jumalaan antamaan hänelle luvattujen maa -osan ja että tämä luottamus palkittiin.
Efesolaiset 6:10: "Muissa veljeni, vahvistaa sinua Herrassa ja voimasi voimassa." Tämä jae liittyy ajatukseen, että Jumalan vahvuus ja voima ovat välttämättömiä uskon ja kuuliaisuuden jatkamiseksi, aivan kuten Caleb on tehnyt.
Psalmi 27:14: "Odota Herraa; rohkaise sinua ja vahvista sydäntäsi; odota siksi Herran puolesta." Tämä jae liittyy ajatukseen, että Caleb on odottanut kärsivällisesti Jumalan lupauksen täyttämistä ja että kaikkien uskovien on luotettava ja odotettava Herraa täyttämään lupauksensa ja suunnitelmansa elämässään.
Fejezetek: