Fondare 436 Risultati per: Antanut
Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa. (Luukaksen evankeliumi 15, 29)
Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut. (Luukaksen evankeliumi 19, 15)
miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään, että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen?' (Luukaksen evankeliumi 19, 23)
ja puhuivat hänelle sanoen: "Sano meille, millä vallalla sinä näitä teet, tahi kuka on se, joka on antanut sinulle tämän vallan?" (Luukaksen evankeliumi 20, 2)
Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaikki hänen käteensä. (Johanneksen evankeliumi 3, 35)
Mutta hänen oli kuljettava Samarian kautta. Joh. 4:5 Niin hän tuli Sykar nimiseen Samarian kaupunkiin, joka on lähellä sitä maa-aluetta, minkä Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille. (Johanneksen evankeliumi 4, 4)
Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, (Johanneksen evankeliumi 5, 22)
Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. (Johanneksen evankeliumi 5, 26)
Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika. (Johanneksen evankeliumi 5, 27)
Hän oli palava ja loistava lamppu, mutta te tahdoitte ainoastaan hetken iloitella hänen valossansa. Joh. 5:36 Mutta minulla on todistus, joka on suurempi kuin Johanneksen; sillä ne teot, jotka Isä on antanut minun täytettävikseni, ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt. (Johanneksen evankeliumi 5, 35)
Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. (Johanneksen evankeliumi 6, 32)
Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. (Johanneksen evankeliumi 6, 39)