Fondare 76 Risultati per: Puhun

  • "Nouse ja mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sille se saarna, minkä minä sinulle puhun." (Joona 3, 2)

  • Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä. (Matteuksen evankeliumi 13, 13)

  • Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista? (Johanneksen evankeliumi 3, 12)

  • Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi." (Johanneksen evankeliumi 4, 26)

  • Mutta minä en ota ihmiseltä todistusta, vaan puhun tämän, että te pelastuisitte. (Johanneksen evankeliumi 5, 34)

  • Paljon on minulla teistä puhuttavaa ja teissä tuomittavaa; mutta hän, joka on minut lähettänyt, on totinen, ja minkä minä olen kuullut häneltä, sen minä puhun maailman kuulla." (Johanneksen evankeliumi 8, 26)

  • Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut. (Johanneksen evankeliumi 8, 28)

  • Minä puhun, mitä minä olen nähnyt Isäni tykönä; niin tekin teette, mitä olette kuulleet omalta isältänne." (Johanneksen evankeliumi 8, 38)

  • Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko? (Johanneksen evankeliumi 8, 46)

  • Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut." (Johanneksen evankeliumi 12, 50)

  • Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen. (Johanneksen evankeliumi 14, 10)

  • Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään. (Johanneksen evankeliumi 17, 13)


“Há alegrias tão sublimes e dores tão profundas que não se consegue exprimir com palavras. O silêncio é o último recurso da alma, quando ela está inefavelmente feliz ou extremamente oprimida!” São Padre Pio de Pietrelcina