1 Viisaus on Jumalan käskyjen kirja, laki, joka pysyy iankaikkisesti. Kaikki, jotka pitävät siitä kiinni, saavat elää, mutta ne, jotka sen hylkäävät, kuolevat.
2 Käänny Jaakob, ja tartu siihen, vaella kirkkaudessa, joka sen valosta lähtee.
3 Älä anna kunniaasi toiselle äläkä etuuksiasi vieraalle kansalle.
4 Autuaita olemme me, oi Israel, sillä me tunnemme, mikä on Jumalalle otollista.
5 Ole turvallisella mielellä, kansani, sinä, jossa Israelin nimi säilyy.
6 Teidät on myyty pakanoille, ei kuitenkaan tuhoutuaksenne; koska te vihoititte Jumalan, on teidät annettu alttiiksi vihollisille.
7 Sillä te herätitte hänen kiivautensa, hänen, joka teidät teki, kun uhrasitte riivaajille ettekä Jumalalle.
8 Te unhotitte hänet, joka teidät synnytti, iankaikkisen Jumalan, ja teitte murheelliseksi myös kasvattajanne, Jerusalemin.
9 Sillä tämä näki Jumalan vihan tulevan teidän päällenne ja lausui: "Kuulkaa, te Siionin ympärillä asuvaiset, sillä Jumala on tuottanut minulle murheen.
10 Poikani ja tyttäreni minä olen nähnyt vietävän vankeuteen, jonka iankaikkinen antoi heitä kohdata.
11 Sillä minä kasvatin heitä ilolla, mutta itkulla ja murheella minä lähetin heidät pois.
12 Älköön kukaan iloitko minusta, joka olen leski ja niin monen hylkäämä. Minä olen jäänyt yksin lasteni syntien tähden, koska he poikkesivat pois Jumalan laista,
13 eivät välittäneet hänen säädöksistään, eivät vaeltaneet Jumalan käskyjen teillä eivätka astuneet hänen vanhurskaan kasvatuksensa polkuja.
14 Tulkaa, te Siionin ympärillä asuvaiset, ja ajatelkaa, kuinka minun poikani ja tyttäreni on viety vankeuteen, jonka iankaikkinen antoi heitä kohdata.
15 Sillä hän lähetti heidän kimppuunsa kaukaisen kansan, röyhkeän ja outokielisen kansan, joka ei hävennyt vanhusta eikä säälinyt lasta,
16 vaan vei leskeltä hänen rakkaat poikansa ja riisti yksinjääneeltä hänen tyttärensä.
17 Mutta minä - kuinka voisin minä teitä auttaa?
18 Hän, joka on antanut onnettomuuden tulla, hän on vapahtava teidät vihollistenne kädestä.
19 Lähtekää pois, lapseni, lähtekää pois, sillä minun täytyy olla hyljätty ja yksinäinen.
20 Olen jo riisunut pois onnen puvun ja verhoutunut rukoilijan säkkiin; minä tahdon huutaa Iankaikkisen puoleen elämäni päivät.
21 Olkaa turvallisella mielellä, lapset, huutakaa avuksenne Jumalaa, niin hän on pelastava teidät mahtavan vallasta, vihollisten kädestä.
22 Sillä Iankaikkiseen minä olen pannut toivoni teidän pelastumisestanne, ja niin on minun osakseni tullut ilo Pyhältä, sen laupeuden tähden, joka on pian tuleva teidän osaksenne Iankaikkiselta, teidän vapahtajaltanne.
23 Minä kyllä lähetin teidät pois murheella ja itkulla, mutta Jumala on antava teidät takaisin minulle, iankaikkiseksi iloksi ja riemuksi.
24 Sillä niinkuin nyt Siionin ympärillä asuvaiset ovat nähneet, kuinka teidät vietiin pois vankeuteen, niin he pian saavat nähdä pelastuksen, jonka teidän Jumalanne lähettää, joka tulee teidän osaksenne suurella kunnialla ja kirkkaudella Iankaikkiselta.
25 Lapseni, kestäkää kärsivällisesti viha, jonka Jumala on pannut teidän päällenne. Vihollinen on ankarasti sinua ahdistanut, mutta sinä saat pian nähdä hänen tuhonsa, ja sinä saat astua jalkasi hänen kaulalleen.
26 Minun hemmoiteltujen lapsieni oli kuljettava koleita teitä, heidät vietiin pois niinkuin vihollisten ryöstämä karjalauma.
27 Olkaa rohkealla mielellä, lapseni, ja rukoilkaa apua Jumalalta, sillä hän, joka antoi tämän tapahtua, on muistava teitä.
28 Sillä niinkuin ennen teidän mielenne pyrki harhautumaan pois Jumalasta, niin nyt käännyttyänne etsikää häntä kymmenkertaisella innolla.
29 Sillä hän, joka toi onnettomuuden teidän päällenne, hän tuo teille iankaikkisen ilon, tuo teille pelastuksen."
30 Ole rohkealla mielellä, Jerusalem: hän, joka on antanut sinulle nimen, hän on sinut lohduttava.
31 Onnettomia ne, jotka sinua rääkkäsivät ja iloitsivat sinun lankeemuksestasi!
32 Onnettomia ne kaupungit, joita sinun lastesi täytyi palvella! Onneton se kaupunki, joka otti sinun poikasi!
33 Sillä niinkuin se iloitsi sinun lankeemuksestasi ja riemuitsi sinun häviöstäsi, niin se on sureva omaa autiuttansa.
34 Ja minä otan siltä pois väenpaljouden iloisen pauhinan, ja sen korskeus muuttuu murheeksi.
35 Sillä sen päälle tulee tuli Iankaikkiselta, pitkäksi aikaa, ja se on oleva riivaajien asuinsija kauan aikaa.
36 Nosta silmäsi päivän koittoa kohti, Jerusalem, ja katso iloa, joka sinulle tulee Jumalalta.
37 Katso, lapsesi tulevat, jotka sinun täytyi lähettää pois, he tulevat, kokoontuen päivän koiton ja päivän laskun ääriltä, Pyhän käskystä, iloiten Jumalan kunniasta.
Versículos relacionados com Propheta Baruk, 4:
Baruc 4 on luku Vanhasta testamentista, joka puhuu Israelin kansalaisten kunnostamisesta Babylonin maanpaossa. Luku alkaa kehotuksella Israelin kansalaisille iloita ja iloita, koska Jumala toi heidät takaisin esi -isiensä maahan. Hän korostaa myös viisauden ja kuuliaisuuden merkitystä Jumalalle. Seuraavaksi on viisi jaetta, jotka liittyvät Baruc 4: n käsiteltyihin aiheisiin, luvun läheisyyden järjestyksessä:
Jesaja 40:1-2: "Consolve, lohduta kansani, sano Jumalasi. Puhu mukavasti Jerusalemille ja itke, että pahoinpitely on ohi, että vääryyttäsi on partiolainen ja on jo saanut kaksinkertaisesti Herran kädestä. hänen syntinsä. " Tämä jae puhuu Israelin kansalaisten palauttamisesta maanpaossa Babylonissa, joka on Baruc 4: n keskeinen teema.
5. Moos. 30:1-3: "Onko se, että kun kaikki nämä asiat tapahtuvat sinulle, siunaus ja kirous, jonka panin edessäsi, mietiskelevät niihin sydämessäsi, kaikkien kansakuntien joukossa, joissa heittät Herran, Jumalasi, sinun Jumalasi, Ja tulet kääntymään Herralle sinun Jumalasi ja kuulet äänesi kaiken, mitä käsken sinulle tänään, sinä ja lapsesi, koko sydämesi ja kaiken sielusi kanssa, sitten Herra, Jumalasi kääntyvät vankeudestasi ja sääli sinua. " Tämä jae puhuu myös Israelin kansalaisten palauttamisesta Babylonin maanpakoon jälkeen, Baruc 4: n keskeinen teema.
Psalmi 126:1-2: "Kun Herra toi vankeudesta Siioniin palanneet, olimme kuin unelmoivat. Sitten suuhumme oli täynnä naurua ja kappalekieliä; sitten sanottiin pakanoiden keskuudessa: suuria asioita teki Herran näihin. " Tämä jae puhuu ilosta, jonka Israelin ihmiset tunsivat, kun Jumala toi heidät takaisin esi -isiensä maahan, teema, jota osoitettiin Baruc 4: ssä.
Sananlaskut 3:5-6: "Luottakaa koko sydämesi Herraan ja älä sekoita omaa ymmärrystäsi. Tunnistaa hänet kaikilla tavoilla, ja hän suoristaa polut." Tämä jae korostaa viisauden ja kuuliaisuuden merkitystä Jumalalle, aiheet, jotka on käsitelty Baruc 4: ssä.
Psalmi 119:105: "Lamppu jaloilleni on sanasi ja kevyt tielleni." Tämä jae korostaa myös viisauden ja kuuliaisuuden merkitystä Jumalalle, Baruc 4: n aiheet.
Capítulos: