Judite, 11
17. oti h doulh sou qeosebhV estin kai qerapeuousa nuktoV kai hmeraV ton qeon tou ouranou kai nun menw para soi kurie mou kai exeleusetai h doulh sou kata nukta eiV thn faragga kai proseuxomai proV ton qeon kai erei moi pote epoihsan ta amarthmata autwn