1 Kun Daavid miehinensä kolmantena päivänä tuli Siklagiin, olivat amalekilaiset tehneet ryöstöretken Etelämaahan ja Siklagiin, ja he olivat vallanneet Siklagin ja polttaneet sen tulella.
2 Naiset, mitä siellä oli, sekä pienet että suuret, he olivat ottaneet vangiksi, surmaamatta ketään; he olivat vieneet ne pois ja menneet matkoihinsa.
3 Kun Daavid miehinensä tuli kaupunkiin, niin katso, se oli tulella poltettu, ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä oli otettu vangiksi.
4 Silloin Daavid ja väki, joka oli hänen kanssaan, korottivat äänensä ja itkivät, kunnes eivät enää jaksaneet itkeä.
5 Vangiksi oli otettu myös Daavidin molemmat vaimot, jisreeliläinen Ahinoam ja Abigail, karmelilaisen Naabalin vaimo.
6 Ja Daavid joutui suureen hätään, sillä kansa aikoi kivittää hänet: niin katkeroitunut oli koko kansa, kukin poikiensa ja tyttäriensä tähden. Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassansa.
7 Ja Daavid sanoi pappi Ebjatarille, Ahimelekin pojalle: "Tuo minulle kasukka." Niin Ebjatar toi kasukan Daavidille.
8 Ja Daavid kysyi Herralta: "Ajanko takaa tuota rosvojoukkoa? Saavutanko minä sen?" Hän vastasi hänelle: "Aja, sillä sinä saavutat sen ja pelastat pelastettavat."
9 Niin Daavid lähti, hän ja ne kuusisataa miestä, jotka olivat hänen kanssaan, ja he tulivat Besorin purolle; siihen pysähtyivät ne, jotka olivat jääneet muista jälkeen.
10 Mutta Daavid jatkoi takaa-ajoa neljänsadan miehen kanssa; sillä niitä, jotka väsyneinä pysähtyivät eivätkä menneet Besorin puron poikki, oli kaksisataa miestä.
11 Ja he tapasivat kedolla egyptiläisen miehen ja toivat hänet Daavidin luo. He antoivat hänelle leipää syödä ja vettä juoda,
12 ja he antoivat vielä hänelle viikunakakun ja kaksi rusinakakkua syödä. Silloin hän virkosi henkiin; sillä hän ei ollut syönyt eikä juonut kolmeen vuorokauteen.
13 Ja Daavid kysyi häneltä: "Kenen olet miehiä ja mistä tulet?" Hän vastasi: "Minä olen egyptiläinen nuorukainen, erään amalekilaisen miehen palvelija; mutta minun herrani jätti minut, sillä minä sairastuin kolme päivää sitten.
14 Me teimme ryöstöretken kreettien, Juudan ja Kaalebin Etelämaahan ja poltimme Siklagin tulella."
15 Daavid sanoi hänelle: "Vietkö minut tuon rosvojoukon luo?" Hän vastasi: "Vanno minulle Jumalan kautta, ettet surmaa minua etkä luovuta minua herrani käsiin, niin minä vien sinut sen rosvojoukon luo."
16 Ja hän vei hänet sinne; ja katso, heitä oli hajallaan maassa kaikkialla syömässä, juomassa ja juhlimassa kaikella sillä suurella saaliilla, jonka olivat ottaneet filistealaisten maasta ja Juudan maasta.
17 Niin Daavid kaatoi heitä aamuhämärästä iltaan asti; eikä heistä pelastunut kuin neljäsataa nuorta miestä, jotka nousivat kamelien selkään ja pakenivat.
18 Ja Daavid pelasti kaikki, mitä amalekilaiset olivat ottaneet; myös molemmat vaimonsa Daavid pelasti.
19 Ei ketään puuttunut, ei pientä eikä suurta, ei kenenkään poikaa eikä kenenkään tytärtä eikä saalista tai muuta, mitä he olivat ottaneet itsellensä; kaiken Daavid toi takaisin.
20 Daavid otti myös kaikki lampaat ja raavaat, ja niitä ajettiin muun karjan edellä ja huudettiin: "Tämä on Daavidin saalis!"
21 Ja kun Daavid tuli niiden kahdensadan miehen luo, jotka olivat väsyneet, jaksamatta seurata Daavidia, ja jotka oli jätetty Besorin purolle, tulivat he Daavidia vastaan ja sitä väkeä, joka oli hänen kanssansa; ja kun Daavid väkineen lähestyi, tervehti hän heitä.
22 Mutta kaikenlaiset huonot ja kelvottomat miehet niiden joukosta, jotka olivat kulkeneet Daavidin mukana, rupesivat sanomaan: "Koska nämä eivät ole kulkeneet meidän mukanamme, emme me anna heille mitään saaliista, jonka pelastimme, paitsi kunkin vaimon ja lapset; viekööt ne ja menkööt matkoihinsa."
23 Mutta Daavid sanoi: "Älkää tehkö niin, veljeni, sen jälkeen, mitä Herra on meille suonut, kun hän varjeli meidät ja antoi meidän käsiimme rosvojoukon, joka hyökkäsi meidän kimppuumme.
24 Ja kukapa teitä kuulisi tässä asiassa? Sillä taisteluun menevällä ja kuormaston luo jäävällä on oleva yhtäläinen osuus; heidän on jaettava tasan."
25 Ja sillensä asia jäi silloin ja sen jälkeenkin: hän teki sen säännöksi ja tavaksi Israelissa, aina tähän päivään asti.
26 Kun Daavid tuli Siklagiin, lähetti hän osan saaliista Juudan vanhimmille, ystävillensä, sanoen: "Tässä on teille tervehdyslahja siitä saaliista, joka otettiin Herran vihollisilta" -
27 lahja niille, jotka olivat Beetelissä, Etelämaan Raamotissa, Jattirissa,
28 Aroerissa, Sifmotissa, Estemoassa,
29 Raakalissa, jerahmeelilaisten kaupungeissa, keeniläisten kaupungeissa,
30 Hormassa, Boor-Aasanissa, Atakissa
31 ja Hebronissa, ja samoin lahja kaikille muille paikkakunnille, joissa Daavid miehinensä oli kulkenut.
Versículos relacionados com 1. Samuelin kirja, 30:
1 Samuel 30 kertoo jakson, jossa David ja hänen miehensä palaavat Ziclagueen ja huomaavat, että kaupunki ryöstettiin ja Amalequitas ottivat heidän naisensa ja lapsensa vangittuna. David johtaa miehiään etsimään Amalequitesia ja voittaa Jumalan avulla heidät ja pelastaa heidän perheensä. Seuraavassa valitut jakeet käsittelevät aiheita, kuten tavaroiden ja perheen menetyksiä ja palauttamista, luottamuksen merkitystä Jumalaan vaikeina aikoina sekä anteliaisuudessa ja sosiaalisessa vastuussa.
1. Moos. Tämä jae raportoi erän ja hänen tavaroidensa pelastamisen sen jälkeen, kun alueella varoittavat kuninkaat vangitsivat hänet. Aivan kuten David pelasti perheensä ja tavaransa, Abram pelasti myös paljon ja tavaroitaan. Molemmat luottavat Jumalaan että menestyivät heidän tehtävässään.
Psalmi 34:18: "Lähellä niitä, joilla on murtunut sydän ja pelastavat sorrettujen hengen." Tämä jae puhuu Jumalan läheisyydestä niille, jotka käyvät läpi vaikeina aikoina. Kun David ja hänen miehensä saapuivat Ziclagueen ja huomasivat, että heidän perheensä oli vangittu, heidät tuhoutuivat ja heidän sydämensä murtui. Tämä jae korostaa luottamuksen merkitystä Jumalaan vastoinkäymisinä.
Sananlaskut 3:27: "Älä kieltäydy palvelusta niille, jotka sitä tarvitsevat, ollessasi käsissäsi kyky saavuttaa se." Tämä jae puhuu anteliaisuuden tärkeydestä ja sitä tarvitsevien auttamisen tärkeydestä. Kun David ja hänen miehensä pelastivat perheensä, he löysivät myös Amalequitesin hylkäämän egyptiläisen. He ruokkivat häntä ja huolehtivat hänestä ennen kuulustelua häntä ja löysivät Amalequitasin sijainnin. Tämä jae korostaa anteliaisuuden ja sosiaalisen vastuun merkitystä.
2. Kor. 1:3-4: "Siunattu olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen, armojen Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessa, jotta voimme myös lohduttaa niitä, jotka ovat Kaikki ahdistukset, lohdutuksen kanssa, jonka kanssa me itse lohduttaa meitä. " Tämä ote puhuu lohdutuksesta, jonka Jumala tarjoaa meille ahdistuksen aikoina ja kuinka voimme käyttää sitä lohduttamaan niitä, joilla on myös vaikeuksia. Kun David ja hänen miehensä löysivät egyptiläisen Amalequitesin hylkäämänsä egyptiläisen, he ruokkivat häntä ja huolehtivat hänestä ennen kuulustelua häntä ja löytävät Amalequitasin sijainnin. Tämä jae korostaa Jumalan lohduttamisen merkitystä, jotta voimme lohduttaa muita.
Matt. 6:19-21: "Et kerää sinulle aarteita maapallolle, missä jäljen ja ruoste juoksee ja missä varkaat varastavat ja varastavat; mutta kerää sinulle aarteita taivaalla, missä jälki tai ruoste korruptoituvat, ja Missä varkaat eivät kaivaa tai varasta; missä aarre on, siellä on myös sydämesi. " Nämä jakeet käsittelevät iankaikkisten asioiden arvostamisen ja investoinnin tärkeyttä maallisten aarteiden sijasta, jotka ovat pilaantuvia ja voivat kadota. Teksti muistuttaa meitä siitä, että paikka, johon talletamme rikkaudemme, paljastaa sydämemme todellisen aseman.
Kapitel: