1 Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.
2 Antakaa meille tilaa sydämessänne. Emme ole tehneet kenellekään vääryyttä, emme ole olleet kenellekään turmioksi, emme kenellekään vahinkoa tuottaneet.
3 En sano tätä tuomitakseni teitä, sillä olenhan jo sanonut, että te olette meidän sydämessämme, yhdessä kuollaksemme ja yhdessä elääksemme.
4 Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla on kerskaamista teistä; olen täynnä lohdutusta, minulla on ylenpalttinen ilo kaikessa ahdingossamme.
5 Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa.
6 Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla,
7 eikä ainoastaan hänen tulollansa, vaan myöskin sillä lohdutuksella, jonka hän oli teistä saanut, sillä hän on kertonut meille teidän ikävöimisestänne, valittelustanne ja innostanne minun hyväkseni, niin että minä iloitsin vielä enemmän.
8 Sillä vaikka murehutinkin teitä kirjeelläni, en sitä kadu, ja jos kaduinkin, niin minä - kun näen, että tuo kirje on, vaikkapa vain vähäksi aikaa, murehuttanut teitä -
9 nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä.
10 Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.
11 Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa.
12 Vaikka minä siis kirjoitinkin teille, en kirjoittanut vääryyttä tehneen enkä vääryyttä kärsineen vuoksi, vaan sentähden, että teidän intonne meidän hyväksemme tulisi julki teidän keskuudessanne Jumalan edessä.
13 Sentähden me olemme nyt lohdutetut. Mutta tämän lohdutuksemme ohessa on meitä vielä paljoa enemmän ilahuttanut Tiituksen ilo, sillä hänen henkensä on saanut virvoitusta teiltä kaikilta.
14 Sillä jos olenkin jossakin kohden teitä hänelle kehunut, en ole joutunut häpeään, vaan niinkuin kaikki, mitä olemme teille puhuneet, on totta, niin on myös se, mistä olemme teitä Tiitukselle kehuneet, osoittautunut todeksi.
15 Ja hänen sydämensä heltyy yhä enemmän teitä kohtaan, kun hän muistelee kaikkien teidän kuuliaisuuttanne, kuinka te pelolla ja vavistuksella otitte hänet vastaan.
16 Minä iloitsen, että kaikessa voin olla teistä turvallisella mielellä.
Versículos relacionados com 2.Korinttolaisille, 7:
2. Kor. 7 puhuu parannuksesta ja surusta Jumalan mukaan verrattuna maalliseen suruun, joka ei tuota muutosta. Luvussa korostetaan parannuksesta ja sovinnosta Jumalan kanssa tapahtuvaa iloa sekä terveellisen suhteen ylläpitämisen tärkeyttä muiden kristittyjen kanssa.
2. Kor. 7:9-10-"Näin ollen nyt ymmärrän ilo, että sinulla on täydellinen luottamus sinuun, sekä kaikessa, mikä minua koskee ja sinussa. Pahoittelen; vaikka olin jo pahoittelin minua, koska tuo kirje surmasi sinua puolesta lyhyt aika. " Apostoli Paavali puhuu ilosta luottamuksesta niihin, jotka pahoittelivat, vaikka hänen parannuksen kutsu aiheutti hetkellisen surun.
2. Kor. 7:11 - "Sillä Jumalan mukaan suru tuottaa parannuksen pelastuksesta, jota kukaan ei tuota punnitusta; mutta maailman suru tuottaa kuolemaa." Paavali vastustaa Jumalan mukaan surua maailman surussa korostaen kuinka ensimmäinen johtaa parannukseen ja pelastukseen, kun taas toinen johtaa kuolemaan.
2. Kor. 7:14 - "Sillä jos laitan sinulle jotenkin hänelle, minua ei ollut hämmentynyt; mutta kuten kaikki me sanomme sinulle olevan totuus, joten ylpeys Titolle oli totta." Paavali korostaa totuuden ja vilpittömyyden merkitystä kristittyjen välisissä suhteissa, ja kuinka toisiinsa suhteisiin liittyvä ilo voi olla aito ja ylläpitää, kun totuus arvostetaan.
2. Kor. 7:16 - "Iloitsen valtaan luottaa sinuun." Paavali puhuu ilosta luottaa korinttilaisiin, korostaen keskinäisen luottamuksen merkitystä ja ylläpitää terveellisiä suhteita kristittyjen välillä.
2 Korinttilaisille 7:1 - "Koska tällaisia lupauksia on, puhdistamme itsemme kaikista epäpuhtauksista, sekä lihasta että hengestä, parantaen pyhyyttämme Jumalan pelossa." Luku alkaa kehotuksella pyhyyteen ja puhdistukseen korostamalla, kuinka nämä käytännöt ovat välttämättömiä terveellisten suhteiden ylläpitämiseksi Jumalaan ja muihin kristittyihin.
Kapitel: