Fundar 191 Resultados para: veljensä
Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti. (1. Mooseksen kirja 37, 4)
Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: "Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?" Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden. (1. Mooseksen kirja 37, 8)
Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä. (1. Mooseksen kirja 37, 11)
Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin, (1. Mooseksen kirja 37, 12)
Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme." Ja hänen veljensä kuulivat häntä. (1. Mooseksen kirja 37, 27)
Mutta kun Oonan tiesi, ettei jälkeläinen olisi oleva hänen, niin hän antoi, aina kun yhtyi veljensä vaimoon, siemenensä mennä maahan, ettei hankkisi jälkeläistä veljelleen. (1. Mooseksen kirja 38, 9)
Silloin Juuda sanoi miniällensä Taamarille: "Asu leskenä isäsi talossa, kunnes poikani Seela joutuu täysikasvuiseksi." Hän näet ajatteli: "Kun ei vain tämäkin kuolisi niinkuin hänen veljensä." Niin Taamar meni pois ja jäi asumaan isänsä kotiin. (1. Mooseksen kirja 38, 11)
Mutta kun hän sitten taas veti kätensä takaisin, katso, silloin tuli hänen veljensä ulos; ja kätilövaimo sanoi: "Minkä repeämän oletkaan reväissyt itsellesi!" Ja hän sai nimen Peres. (1. Mooseksen kirja 38, 29)
Sitten tuli hänen veljensä, jonka kädessä oli punainen lanka; ja hän sai nimen Serah. (1. Mooseksen kirja 38, 30)
Ja Joosef näki veljensä, ja hän tunsi heidät, mutta tekeytyi heille vieraaksi, puhutteli heitä ankarasti ja kysyi heiltä: "Mistä te tulette?" He vastasivat: "Kanaanin maasta tulemme, ostamaan elintarpeita." (1. Mooseksen kirja 42, 7)
Ja Joosef tunsi veljensä, mutta he eivät tunteneet häntä. (1. Mooseksen kirja 42, 8)
Mutta hän sanoi: "Ei minun poikani saa lähteä teidän kanssanne, sillä hänen veljensä on kuollut, ja hän on yksin jäljellä; jos onnettomuus kohtaa häntä matkalla, jolle aiotte lähteä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan murheella tuonelaan." (1. Mooseksen kirja 42, 38)