Fondare 206 Risultati per: päivän loppu

• Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt. (Psalmit 78, 14)

• Mutta päivän koittaessa Juudas ilmestyi tasangolle, johdossaan kolmetuhatta miestä; kuitenkaan heillä ei ollut suojavarustuksia eikä miekkoja, siinä määrin kuin he olivat toivoneet. (1 Makkabealaisten kirja 4, 6)

• Sitten Juudas ja hänen veljensä ja koko Israelin seurakunta säätivät, että alttarin vihkimisjuhlan päiviä oli vietettävä aikanansa vuodesta vuoteen kahdeksan päivän aika, aina alkaen kislev-kuun kahdennestakymmenennestä viidennestä päivästä, iloiten ja riemuiten. (1 Makkabealaisten kirja 4, 59)

• Mutta Juudas Makkabialainen ja hänen veljensä Joonatan menivät Jordanin ylitse ja kulkivat kolmen päivän matkan halki erämaan. (1 Makkabealaisten kirja 5, 24)

• Ja sotamiehet pysähtyivät paikoilleen. Sitten he taistelivat kaupunkia vastaan koko päivän ja koko yön, ja kaupunki joutui hänen käsiinsä. (1 Makkabealaisten kirja 5, 50)

• Ja Juudaan miehet ajoivat heitä takaa yhden päivän matkan Adasasta Gaseraan asti ja puhalsivat merkinantopasunoihin heidän jäljessään. (1 Makkabealaisten kirja 7, 45)

• Silloin tapahtui, että koko kaupungissa nähtiin lähes neljänkymmenen päivän aikana ilmojen halki kiitäviä ratsumiehiä, joilla oli kullalla kirjaillut puvut ja jotka olivat jaetut osastoihin ja asestetut keihäillä; (2 Makkabealaisten kirja 5, 2)

• Toiset taas, jotka olivat yhdessä rientäneet lähellä oleviin luoliin viettämään salassa seitsemättä päivää, kavallettiin Filippukselle ja poltettiin kaikki tyynni, koska he tuon suuresti kunnioitettavan päivän arvon tähden eivät uskaltaneet puolustautua. (2 Makkabealaisten kirja 6, 11)

• Mutta erittäinkin oli äiti ihailtava ja ansaitsee, että häntä kiittäen muistetaan. Sillä vaikka hän sai nähdä seitsemän poikansa menettävän henkensä yhden ainoan päivän kuluessa, niin hän kesti sen rohkealla mielellä, koska hän pani toivonsa Herraan. (2 Makkabealaisten kirja 7, 20)

• vasta päivän koittaessa. Mutta tämä tapahtui siitä syystä, että Herran varjelus oli hänen apunansa. (2 Makkabealaisten kirja 13, 17)

• tuli vuonna 151 kuningas Demetriuksen luo tuoden hänelle kultaisen seppeleen ja palmunoksan sekä näiden tavanmukaisten lahjojen lisäksi muutamia temppelin öljypuunoksia. Sen päivän hän vielä oli hiljaa. (2 Makkabealaisten kirja 14, 4)

• He määräsivät sitten päivän, jona he kahden kesken yhtyisivät samassa paikassa. Ja kun hän astui sinne, asetettiin kummaltakin puolelta esiin istuimet. (2 Makkabealaisten kirja 14, 21)