1. Laulu, koorahilaisten virsi.

2. Suuri on Herra ja korkeasti ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa.

3. Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjan puolella Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki.

4. Jumala on sen linnoissa turvaksi tunnettu.

5. Sillä katso, kuninkaat kokoontuivat, hyökkäsivät yhdessä.

6. Mutta he näkivät sen, hämmästyivät, peljästyivät ja pakenivat pois.

7. Vavistus valtasi heidät siellä, tuska niinkuin synnyttäväisen.

8. Itätuulella sinä särjet Tarsiin-laivat.

9. Niinkuin me olimme kuulleet, niin me sen nyt näimme Herran Sebaotin kaupungissa, meidän Jumalamme kaupungissa: Jumala pitää sen lujana iankaikkisesti. Sela.

10. Jumala, me tutkistelemme sinun armoasi sinun temppelissäsi.

11. Jumala, niinkuin sinun nimesi, niin ulottuu sinun ylistyksesi maan ääriin saakka; sinun oikea kätesi on vanhurskautta täynnä.

12. Siionin vuori iloitsee, Juudan tyttäret riemuitsevat sinun tuomioistasi.

13. Kiertäkää Siion, käykää sen ympäri, lukekaa sen tornit.

14. Tarkatkaa sen muurit, kulkekaa sen linnat, kertoaksenne niistä tulevalle polvelle.

15. Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti.





“A pessoa que nunca medita é como alguém que nunca se olha no espelho e, assim, não se cuida e sai desarrumada. A pessoa que medita e dirige seus pensamentos a Deus, que é o espelho de sua alma, procura conhecer seus defeitos, tenta corrigi-los, modera seus impulsos e põe em ordem sua consciência.” São Padre Pio de Pietrelcina