1. Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni

2. ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.

3. Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.

4. Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.

5. Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa.

6. Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.

7. Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.

8. Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,

9. ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,

10. ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon

11. ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa

12. ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?

13. Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?

14. Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."

15. Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.

16. Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!

17. Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.

18. Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.

19. Armas peura, suloinen vuorikauris - hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.

20. Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?

21. Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.

22. Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.

23. Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.





“Menosprezai vossas tentações e não vos demoreis nelas. Imaginai estar na presença de Jesus. O crucificado se lança em vossos braços e mora no vosso coração. Beijai-Lhe a chaga do lado, dizendo: ‘Aqui está minha esperança; a fonte viva da minha felicidade. Seguro-vos, ó Jesus, e não me aparto de vós, até que me tenhais posto a salvo’”. São Padre Pio de Pietrelcina